IRC-Galleria

Erilainen uus vuos.

Luciano, Giorgio ja Alberto mukana eikä ne siltikään korvaa nallea. Pöh. Nalleparka ei mahdu laukkuun. Palasina ehkä, mutta mitäs iloa siitä enää sitten on.

Meen purkamaan nyt kamalat aggressioni tekkeniin. Tapan kaikki. Hahah.

Kaks yötä ja sitten viuuuf. Sitten neljä yötä ja viuuuf. Pelkään nousuja. Ja laskuja. Ja kauhuleffoja. Ja sitä pikkutyttöä joka pelotteli mua yölläki. Ja niskalihasmiestä, sitä suklaapojua. Ja hämähäkkejä. Ja kaikkea muutakin.

Tyhmä nalle ku ei oo mukana.

Ja Arielit siis lentävät.

Paketointi on hemmetin vaarallista. Lähti nahat sormesta ku otin teippiä semmosesta vekottimesta missä teippirulla pyörii. Vaarallisia kapistuksia. Ja yläkertaan en tiiä uskaltaako mennä, pappa istuu keittiön pöydässä ja taklaa kepeillään kaikki ketkä menee ohi. Spooky.

Ideapark eilen. Tavarasäilöstä löysin kaks euroa. Vähän tuli hyvä mieli.

Ekaa kertaa elämässäni oon oikeesti kade lapselle. Tässä tapauksessa kahelle. 5 ja 3 vuotiaat Jasmin ja Elias, mun kummien naperot, ne puhuu suomea, venäjää ja englantia. Ei vaan kaikki ei. Hemmetti. Ja ne tanssii. Kumpikin. Kumpikin vaalenapunasia tanssijoita jotka tykkää prinsessoista. Huolestuttavaa pojan osalta, mutta kyllä se siitä. Ehkä joskus se vielä tulee autopojaks ja unohtaa sukkahousut ja prinsessamekot. Mutta pussata se silti osaa. Nami<3

Eleven days ja sitten MILANO. Täytyy ottaa tyhjä laukku mukaan niin saa kaiken tarvittavan sieltä tuotua. Esim AINAKIN yhet kengät (wanhoja varten), laukun (wanhoihin sekin) ja muuta krääsää mitä ei satu jouluna saamaan.

That's the way aha aha I like it aha aha I like it aha aha.

Svenskakoe, matikkakoe ja sitten freedom. No ei ihan mutta ei ainakaan tartte ku kipasta lauantaina koululla, sitten Treelle ja sit X-mas jutskuja. Lomalla vois keksiä jotain. No on keksittykin mutta jotain lisää, extraa extraa juu nou.

Ei laisinkaan hullumpi juttu. Se juttu. Tää juttu. Niin.

Koska näin on hyvä.

Yhden toiveen kun saisin toteen, niin monta muuta toivetta voisin jättää käyttämättä. Sitten olis ne kaks muuta toivumuskertajutskua mahollista käyttää johonkin tosi oleelliseen kuten Aston Martiniin (joka btw oli meiän psykan kirjassakin, tosin väärän värisenä) ja omaan kämppään Benaalissa. Be cool ja that's it.

Hissan kokeesta pohjat, 5- ei hyvä ei hyvä. Jotain tapahtu EU:n perustamisen jälkeen. Joo tai sitten vaikka Naton.. Onneks osaan nää jutut.

yksmarsu

Ei kai siinä muuta :D

Oon mä juonu viinii Wienissä / Monta pitkää kylmää Lyypekissä / Niiden juomiseenkin vain on syy Peggyssä

Arvatkaa ketkä tulee tänään meille? SUKULAISET<3 Isin puolelta. Ai ai ai. Tulee.. Mielenkiintosta. Mirkku, Markku ja Jyrki. Karaokea kulutetaan, laseja kilistellään ja ruokaa sotketaan. Se on ihan hauskaa katottavaa, ei siinä. Selittää niille on ihan turha yrittääkään mistään mitään, ne ei kuule tai ei ymmärrä tai ne vaan sekoilee. Mutta Jyrkin kanssa en tanssi. Se ei osaa tanssia. Pyh.

Blues Brothers, isi ja Jyrki. Mirja on taustalaulajana äitin kanssa. Tai jotain sitä rataa. Ja Markku.. Se on.. Baarimikko.

Y'a l'homme que l'on aime /
Et l'autre qui ne s'aime pas /
Qui s'endort sur ses problèmes /
Trop fière ne parle pas /
Je ne sais pas /
Je ne sais plus /
Et deux visages pour deux images /
Oh non /
Je ne sais pas /
Je ne sais plus /
Comment te reconnaitre quand tu reviendras /

Pitkä katse, hymy. Käännän pään pois. Pitkä hymy. Sekunti ja puukko lävistää selkäni. Kylmä aalto leviää. Hymy jähmettyy, silmät laajenevat. Avaan suun kuin sanoakseni jotain, mutta sanojen tilalla suustani valuu lämmintä verta. Se värjää vaatteeni, lattian. Hymy on muuttunut hämmästykseksi, joka näkyy kasvoillani muutenkin kuin silmien laajentumisena. Suu verta valuen auki, yltäpäältä veressä, seison käytävällä ja huomaan katseen, jota olin äsken ihannoinut. Se äsken niin ruusuinen tunne muuttui kovin yllättäen. Ystävälliset kasvot, lempeä ääni, ne ovat muuttuneet kauhistuneeksi epätoivon ja pelon sekaiseksi myrskyksi, joka yrittää etsiä oikeaa olomuotoa hänen kasvoillaan. Samalla kun romahdan lattialle, käännähdän ja näen selkäni takana olevan henkilön. Hetki sitten olisin voinut luottaa elämäni hänen käsiinsä ja nyt, nyt hänen käsissään oli vain puukko minun verelläni värjäytyneenä. Ahdistus, se oli poissa. Tajusin, että olin elänyt valheessa, väärissä luuloissa. Kaikki sanat mitä olin kuullut, olivat vain hiljainen kaiku mielessäni. Juuri ennen kuin suljin silmäni viimeisen kerran, katsahdin kasvoihin, jotka tiesin olevan totta. Ne olivat rehelliset, aidosti peloissaan. Huulilleni nousi hento hymy ja luomeni menivät kiinni samalla, kun tunsin jonkun nostavan minut syliin. Myöhäistä. Pimeys valtasi näkökenttäni, eikä ollut pelkoa vääristä sanoista, sillä kaikki oli vain nyt minun mieleni sisäistä. Nyt. Ja aina.

Pidä kiinni, en jätä sua.

Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin. 1. Moos. 28:15

L: Mun isi pelaa Jypissä
J: Eihän pelaa
L: pelaapas
J: No ketä vastaan Jypillä on vierasottelu tänään? Ei sitten katota googlesta tai muiltakaan sivuilta
L: Kaipaa vastaan
J: Eihän. Melkeen. Kalpaa
L: Niinhän mä sanoin
J: Missä se pelataan?
L: Kalpan kotiareenalla
J: Eli missä se on?
L: Kuopiossa. Kato kyllä mä tiiän
J: No sitten viimenen kysymys. Kuka on isäs?
L: Kalle Keijonmaa
J: Ei se pelaa Jypissä
L: Pelaapas
J: Kalle Kaijonmaa pelaa
L: No kirjotusvirhe. Mä hommaan sulle iskän nimmarin.
J: Perjantaiks
L: Mä en tuu perjantaina kouluun
J: Parempi sitten olla maanantaina
L: Mä lupaan
J: Mutta se on 23v
L: Niin on. Mut on adoptoitu, se on mun biologinen isä. Sen lempinimi on Kalu ku se oli sonni jo nuorena
J: Mutta se on 23v. Eli se sai sut 6v.
L: Mähän sanoin että se oli sonni jo nuorena

Ei ihan menny läpi :D