IRC-Galleria

Perheily on ihan jees mutta lasten määrään tein rajan. Neljä ON liikaa. Vaikka siis neljäs oli helppo ja enemmän avuks kun haitaks mutta siis kolme naperoa, ei ei ei. Kaks on maksimi. Ja niittenki ikäero oltava sellanen ettei kumpiki pasko vaippaan samaan aikaan. Muuten on liian kiire. Vaipan vaihto -> pyllystä.

"Mä en oikeen lämpee tälle paskapolitiikalle"

Muuten oli ihan mukavaa. Lumisotaa ja pulkkaleikkejä. Barbeja, pelikortteja, prinsessoja ja autoja.

Sitten oltiin isoja ja pörräiltiin autolla, haettiin pizzat ja kaikkea. Ja sitten se lapsuusvaihe. Pelattiin tekkeniä. Voi voi. Pientä datisporukkaa.

Päätös. Oma kämppä ja parisänky. Oli paljon kivempi nukkua isossa sängyssä ku sellasessa pikkusessa missä pitää pelätä että toinen lentää lattialle. Iso sänky, pysty mököttään kummassaki laidassa. Haha.

Tripp: Sanoiko Jumala vai äitisi noin?
Brian: Äiti ei tiedä tästä mitään.
Tripp: No mikäs minä olen Jumalan sanaa rikkomaan..

Ari: Ette saa ajaa ylinopeutta vaikka tyttöystäväsi synnyttäisikin. Siinä katos kun ei oo ees kiire, ei se heti ekan kouristuksen jälkeen tule.

Pientä tutorointia tänään. Sain sitten Venlan kanssa Kannonkoskisten ryhmän. Aamen niitten kanssa, ei siitä tullu lasta eikä mitään muutakaan. Häröjä ihmisiä kasvaa tuolla korvessa.

Paniikki. Keskiviikko, yo-kuuntelu. Torstai, wanhat. Ja penkkarit. Perjantai, wanhat ja jatkot. Ja sitten onki koeviikko ja kaikki pitäs mennä läpi ja tulla hyviä numeroita. Kun siis nuo edelliset on hieman ollu himmeitä.

Esittelykierros wanhoissa. Lisää panikointia, thanks.

Tykkään viikonlopuista. Löhöilyä eikä tartte miettiä koulua ja aikasia herätyksiä ja on aina seuraa ja tekemistä. Tai no siis on seuraa kenen kanssa miettiä että mitä tekis. Näin se on menny.

Heitettiin pimppistä tänään. Auto piti kaivaa lumen alta eikä siltikään nähny mitään. Hieman pelkäsin, käsijarru päälle ja peräheittoa oven eessä. Karmistus.

Kämppä Vantaalta. Löytys vaan jostain rahat niin sinne muuttais.

Viva la España, myö tullaan sinne lomaileen. Vuokrakämppään, hotelliaamupalat sucks. Ja lähellä kahta iiiiisoa ostoskeskusta niin ei oo tekemisen puutetta. Keskustaan pari sataa metriä ja isompaan keskustaan menee ihan vieresä renfe. Ei huono. Rantaki sattuu oleen vieressä. Nou proplemo, evrithing is gouing to bii fain.

No näin juuri.

Belgiaan en lähe. Peruutin reissun omalta osaltani tänään. Ei siitä ilosia oltu, sitovat ilmottautumiset oli jo tehty ja Iriksen luokse olis pitäny mennä mutta kun ei pysty eikä huvita niin ei voi pakottaa.

Isi Jukalle: Kait mun täytyy alkaa tottumaan että aamulla ku menee syömään niin pöydässä istuu toinenki mies..

Ja Mikalle: Ei se oo helppoa ku eka tapaaminen meiän kanssa oli ku jätkä hajotti emännän auton.

Isi<3

Hahaa. "Lastentekoa käytävillä" no joo ja nyt saarijärveläiset kuolee sukupuuttoon ku ei vauvoja tuukaan. Snif sanon minä.

Meki meinattiin ostaa itkuhälytin. Tai minä meinasin. Yllätys yllätys, idea tyrmättiin. Voih. Mutta jatkan taistelua vauvojen puolesta, baby borniki tarttee uudet kuteet (vaikka sen niskat taitettiinki..).

Missiona nukkua kampaus päässä. Kattoo miten onnistuu. Aamulla se pois mutta nyt testinkiä että tartteeko kehitellä joku suurempi systeemi tän kasassa pitämiseen. En todellakaan valvo to-pe yötä ku pe-la yöki tulee juhlittua. Mähän simahan jo autoon matkalla kouheroon muuten :D Ja jatkojen jatkotki menee sivuun jos en oo tolpillani enää kuuden jälkeen.

Tossutin.

Kimppakämppä. Jonttu ja Teemu pelaa tekkeniä ja minä ja Henna pidetään taloa pystyssä. You wish!

Nyt on wanhat reilassa. Enää puuttuu mekon pienennys ja voilà! Oli kimara päivä, käkätys. Viikonloppua ootellessa. Huomenna kampaaja (taas), keskiviikkona dancedance ja autokoulu, torstaina Brugge kokous ja perjantaina dancedance ja sit vaikka kohti kolkanlahtea.

Isi ja marsu sai tekkenissä Ninan. Aika gangstoja.

Miehet, ei niitä aina käsitä. Hupsuja.

Sometimes it's ok just cry,
with or without reason,
because of pain or just for joy,
with tears or in silence,
alone or in company.

Today I smile for joy,
without tears or pain.
I smile in silence with reason and company.
I don't feel any pain,
even if I should to.

My tears are pure love,
and you know it.
My pain is real,
if you make it that way.
But my joy lasts forever,
and you can't take it away.

Minnee oon koneella ja marsustaasi rapsuttelee mun lyhyen enkun yo-kokeen kirjallista koetta tuolla. Se hankkii hyvää karmaa ja pääsee nopeemmin paranirvanaan ku mä. Mutta sen se on ansainnu, kiltti lapsukainen.

Murmeli on muualla.. :/

On se kyllä hienoa kun ei tajuta millon leikki on hauskaa ja millon se vaan satuttaa.