IRC-Galleria

Mun kasvoilta ei löydy onnen hymyä tänäänkään
en osaa nauraa aidosti vieläkään
Ystävät hokee tartu hetkeen,
kyllä tämä tästä elämä järjestyy
silti tuntuu niin vaikeelta jaksaa eteenpäin.
Tarvon aina vasta tuuleen
korkeimman riman yli
tuska hartioilla.
Nytkin huomaan kyyneleet poskillani
ilo ja onni on poissa kaukaisuudessa
tunsin ne sisälläni ehkä joskus, mutta siitä on kauan
olen ollut tässä samassa epätoivon meressä jo pitkään
onnen saarta ei tule vastaan
mikään ei vie tuskaa sisältäni eikä korjaa minua vieläkään
muistanko edes millaista oli olla onnellinen
ehkä ketken kun olin sinussa kiinni,
mutta epätoivo valtasi lopulta taas minut
kun jätitkin minut yksin sateeseen
meikit poskella
sydän jalkojen juuressa pirstaleina
minä kaadun maahan,
kun jokaisesta ruumiin osasastani loppuu voimat
ja epätoivon kyynel valuu poskelle
olenko yksin vai odottaako minua vielä joku?