IRC-Galleria

Me seisomme juna-asemalla. On hyvästien aika. Olemme kiinni toisissammme ja katsomme toisiamme silmiin. Tuleva ikävä heijastuu silmistämme. Kumpikaan ei haluaisi lähteä erisuuntiin, mutta on pakko. Tulee kuulutus juna lähtee suutelemme pitkään on aika päästä irti. Minä nousen junaan, katson sinua surullisena lasin läpi olet niin suloinen ja komea. Juna lipuu ohitsesi ja olet poissa. Kyyneleet kohoaa silmiin. On pakko lähteä, jotta voi taas pala. Ilman lähdön haikeutta ei ole paluun riemua.

Anna rakkkaalesi tilaa hengittää, äläkä ala hänen hevosiaan ilman lupaa kengittää. Älä vie häneltä vapauttaa, sulkemalla häntä kyyhkysen lailla häkkiin tai roskien tavalla jätesäkkiin. Älä intä tai roiku, äläkä hänen peräänsä joiku. Anna hänen soittaa, kun se aika hänen mielestään koittaa. Ole rauhassa hänen on sinun vaikka onkin vapaa kulkemaan, äläkä pidä häntä nauhassa. Nauti hetkestä, älkä kuvittele tulevasta tai menneestä retkestä. Anna hänen mennä, enkelin lailla hänen perässään lennä. Avaasiis ovi ja häkin lukko, mutta älä jätä häntä pihalle kuin lumiukko.

Jonain päivänä olit kiinni minussa olit vieressäni. Olinko onnellinen vai luulinko vain? Haluan sitä lisää hellyyttä ja kosketuksia kuulla äänesi. Samana yönä olitkin jo poissa, et jäänyt odottamaan minua. Mikset vienyt kaikkea mukanasi miksi jätit minulle kivuliaat muistot ja tunteet sisälleni? Minä olin nopea ehdin jo kasvattaa tunteiden valtamerta. Missä olet minne menit katosit enkä näe sinua enää, mutta silti olet mielessäni. Löydänkö sinua jos jokaisen vastaan tulian toivon olevan sinä ♥

Pilvenharso otti minut kiinni,
kun taivaassa lensin,
kun huulesi huulilleni painoit.
Ja, kun pidit minua kädestä ja
painoit tiukemmin itseäsi vasten.
Ne hetket sinun kanssasi
tekee minut onnelliseksi
poistaa kaikki murheet mielestäni
tekee musta aivan uuden naisen.
Nostaa mun pään pystyyn.
Haluaisin, et oisit tossa vieressä sillä
minulla on nytki todella kova ikävä sinua.
Kaikki hetket kanssasi
kirjotan minun muistojenkirjaan
laitan lukon kiinni
ja palaan niihin joskus taas uudestaan.
Tämä elämä on sinun kanssas on, kuin satua.
En haluu ikinä menettää sinua!
haluun tehdä sinusta
tämän planetaan onnellisimman.
Sillä rakastan sinua
ja sitä ei tarvii kahta kertaa miettiä.
Oot joka kohdasta ihana
sinun luonne ja
sinun silmät joita en tuu koskaan unohtamaan.
Haluun vaan tietää et sinulla on kaikki hyvin,
että oot onnellinen.
Sillon mulla on kaikki hyvin
ja minäkin olen onnellinen.

Mun kasvoilta ei löydy onnen hymyä tänäänkään
en osaa nauraa aidosti vieläkään
Ystävät hokee tartu hetkeen,
kyllä tämä tästä elämä järjestyy
silti tuntuu niin vaikeelta jaksaa eteenpäin.
Tarvon aina vasta tuuleen
korkeimman riman yli
tuska hartioilla.
Nytkin huomaan kyyneleet poskillani
ilo ja onni on poissa kaukaisuudessa
tunsin ne sisälläni ehkä joskus, mutta siitä on kauan
olen ollut tässä samassa epätoivon meressä jo pitkään
onnen saarta ei tule vastaan
mikään ei vie tuskaa sisältäni eikä korjaa minua vieläkään
muistanko edes millaista oli olla onnellinen
ehkä ketken kun olin sinussa kiinni,
mutta epätoivo valtasi lopulta taas minut
kun jätitkin minut yksin sateeseen
meikit poskella
sydän jalkojen juuressa pirstaleina
minä kaadun maahan,
kun jokaisesta ruumiin osasastani loppuu voimat
ja epätoivon kyynel valuu poskelle
olenko yksin vai odottaako minua vielä joku?

Mistä sinä unelmoit?
Kerro se minulle.
Kun sinä tiedät mitä haluat elämältäsi
näytä se itellesi ja muille.
Kaikki on mahdollista mitä oikeesti haluaa,
kun tekee töitä sen eteen
uskoo itseensä.
Elämää ei ole tarkotettu unelmien unelmoimiseen
vaan unelmista elämän rakentamiseen.
Elämä ei ole sitä, että sinä kuuntelet mitä muut on susta mieltä
vaan sinä tiedät itse, että olet täydellinen
juuri sellaisena kun olet
pysyt mihin vaan
mikään ei oo mahdotonta.
Pysähdy ja mieti mitä haluut
suuret unelmat toteutetaan pienistä asioista
joka päiväisessä elämässä.
Aika kuluu
älä heitä elämää hukkaan.

Välillä vaan tuntuu et murtuu sisältä ja ulkoa
tuntee itsensä niin heikoksi
silloin omat voimat loppuu,
kaatuu maahan silmät täynä tuskaa ja kyyneleitä
kukaan ei kuivaa kyyneleitäni
kukaan ei nosta mua maasta
vaan yksinäisyys tekee tuhojaan.

Jos elämä olisi unelmaa en seisois yksin lumisateessa,
vaan sinä olisit mun kanssani mun omanani käsikädessä,
huulesi mun huulilla, oltaisiin ikuisesti toistemme puolikkaat,
jotta olemme kokonaisia sisältä ja se näkyis myös ulos <3

Selaan sun tilapäivityksiä
kelaan missä meet?
Mitä sulle kuuluu?
Onko kaikki hyvin,
vai hyvin huonosti?
Mulla on kova ikävä sua!
Meillä oli kivaa
eikö se riitä?
Teinkö jotain väärin?
Vai oliko väärin jättää tekemättä?
Annathan mulle tilaisuuden, uuden mahdollisuuden?
Pitää sua kädestä,
halata oikein lujasti,
kuulla sun äänes
nähdä sut oikeesti, kun silmät avaan?
Ethän sano tää oli tässä
en haluu luopuu
en voi unohtaa
uskon, että meillä ois kivaa vielä yhdessä.
Haluun jakaa sun kanssa elämäni, unelmani
kaiken mikä minulle kuuluu.
Tahdon nähdä hymysi, kuulla naurusi
tehdä susta tämän suuren planeetan onnellisimman.
Annatko mahdollisuuden sanoa, että rakastan
vai eikö noi sanat merkitse enää mun sanomina sulle mitään?

Ei sun tarvitse musta tykätä
mun tunteet on silti sulle
ei sun tarvitse mua haluta
mä haluun silti sut
ei sun oo pakko kyetä uskomaan meidän tulevaisuuteen
mun unelmat on silti meidän
ei sun oo pakko pitää musta kiinni
annathan mun silti pitää susta kiinni?
ei sun tarvitse vastata mun hymyyn,
mutta ethän pakota mua itkemään sun edessä
ei sun pidä päästää mua sisälle, kun anon avaa ovi,
mutta tulen silti oven taaksesi yhä uudestaan
ei sun oo pakko oottaa mua omaksesi,
mutta mä en lakkaa koskaan yrittämästä saada sua
ei kukaan pakota sua rakastamaan mua
mun sydän sykkii silti sua varten <3