Unelmat poltettuna kuminkäryyn.
Sade, joka on niin raskas,
että oman kuvansa
voi heijastaa asfaltin pinnasta.
Rinnassa sykkivä kipu,
joka tahtoo vain upottaa.
Räväytän silmät auki
ja huomaan,
että hengitän.
Hitaasti, rahisevasti ja hiljaa.
Kuitenkin niin lujaa,
että ääni hakkaa päässäni.
Veren maku palaa suuhuni.
Kyyneleet jähmettyvät silmiini
ja hymyilen.
Tuntuu kuin nauttisin tuskasta.
Enemmän voitosta.
Anna tulla vain,
hengitän vielä.
Lyö kasvoihin,
riipota ja tuhoa.
Virneenä vittumainen.
En minä elämästä luovu.
Olen liian utelias,
katsomaan viimeisen kortin.