Että olit mun elämässä.
Oli tosi kivaa
ja opeinpahan jotain itsestäni.
Teki ihan hyvää vähän rauhoittua,
vähän kasvaa ja ajatella eri tavalla.
Olla taas pikästä aikaa oma itsensä.
Oli kivaa luottaa,
rakastaa ja tuntea olonsa turvalliseksi.
Oli kivaa olla ylpeä omasta miehestä.
Oli kivaa elää arkea.
Oli kivaa kun oli koti.
Oli kivaa kun oli jotain mistä taistella.
Vaikeahan tästä jatkaa on,
mutta ei mahdotonta.
Ehkä joskus säkin voit jäädä paikoilleen
ja lakata juoksemasta.
Mä olen silloin täällä.
Mä olen kokoajan tässä.
Ystävänä ainakin.
Sä olit joskus mun paras kaveri
ja kaikesta huolimatta olet aina ollut mulle tärkeä.
Olet mulle aina tärkeä.
Omalla tavallasi.
Ehkäpä ystävinä
voidaan olla molemmat tasapainoisempia.
Ainakin hetken.
Joskushan on pakko lopettaa juoksemasta.
Joskus on pakko sitoutua johonkin,
mutta ei ihan vielä.
On mulla ikävä sua.
Aamuisin etsin sua mun viereltä.
Öisin yritän päästä lähemmäs.
Ehkä joskus totun.
Ajan kanssa.
Katsellaan ja hymyillään.
Tässä mä olen
ja mä tiedän, että sä olet siinä
Sä et ole ikinä jättänyt mua kun mä tarvin sua.
Et ystävänä tai miehenä.
Etkä sä jätä nytkään.
Mun pitää opetella seisomaan omilla jaloillani.
Selvitään.
Erikseen ja yhdessä.