Tai sanotaan että nyt se vasta väijyy minuu jonkin kulman takana ja ensiviikon aikana se iskee.
Ongelmaksi ja stressin aiheeksi on nousemassa tulevat synttärit. Viikko aikaa enkä tiiä viellä mistään mitään. Pidänkö yhteiset kahvitukset tyttärelle ja itselleni vai pidänkö lainkaan, pyydänkö kaikki yhtäaikaa käymään vai erikseen...
Omien viikonloppu juhlien järjestäminen on viellä ihan hakusessa. Ketä haluaisin nähdä, ketkä tahtoisivat lähteä, ketkä eivät ainakaan tahdo olla paikalla, missä kinkereitä pidettäisiin jne..
Voi tätä luonteen ominaisuutta joka vainoaa ja vaati kaiken suunniteltavaksi etukäteen.
Olis niin paljon helpompaa (ja vapauttavaa) kun antaisi kaiken tapahtua vaan omalla painollaan leppeästi.
No pianhan sen huomaa räjähtääkö pää.