IRC-Galleria

-Ehkä kaikki ei oo nii mustavalkosta, ku miltä asiat päältä kattoe näyttää, mä uskoin melkee itekki. Ehkä, sä vielä opit huomaamaan kuinka rakastan sua ja kuinka ikävöin sua. Mutta tästä ei tuu mitää jos molemmat on hiljaa, jos me vielä yritettäis mut molemmat tietää sen sisimmässää et mitä se lopuks kuitenki tarkottaa: sä heität mu sydämen roskiin, ja mä lupaan tulla pistoks sun sydämeen, etkä sä unohda ikinä sitä kuinka, se vihlas ja jätti siihen arven. Mut vaik nii ei kävis, lopputulos ois aina sama.

Etkö sä huomaa mua, kun mä odotan sua? Etkö sä huomaa mua, vaikka seison vierelläsi? Etkö sä huomaa mua, vaikka katsot suoraan silmiin? Mä näen sinut, mutta vain puoliksi. Vielä jonain päivänä toivon näkeväni, sinut kokonaan.

Sä katoit mua kuin robottii, sä puhuit mulle ku koneelle ja ku kosketin sun kättä sä vedit sen pois. Sillo mä en enää kestäny ja lähin vaa pois etkä sä ees kattonu mun perään. Mä itkin kunnes tajusin ettei se enää auta, me oltii yö ja päivä, eri puolilta. Katsoin kuvaa meistä, me hymyillään yhdessä. Ajattelin meidän yhteisiä hetkiä, mut se teki kipeetä. Mä pakotin meijän kaikki hetket, ne yheiset retket pakettiin, ja siirsin kormeon perälle. Liian raskaita muistella mutta liian rakkaita heitttää pois.

Etkö sä huomaa mua, kun mä odotan sua? Etkö sä huomaa mua, vaikka seison vierelläsi? Etkö sä huomaa mua, vaikka katsot suoraan silmiin? Mä näen sinut, mutta vain puoliksi. Vielä jonain päivänä toivon näkeväni, sinut kokonaan.

Siirryin toiselle tasolle, en enää ajatellu sua, ainakaan niin paljon kun ennen. Sitten sä tulit vastaan ja me tervehdittiin. Oltiin ilosii, ei meil ollu murhei. Mentiin kahvilan ja vaihdettiin kuulumisii. Sä tarjosit, vaikka mä sanoin ei, sä et kuunnellu mua, niinku sillo ennen. Sitten se tapahtui, sä avasit sen paketin, jonka olin piilottanu mun komeron perälle.

Etkö sä huomaa mua, kun mä odotan sua? Etkö sä huomaa mua, vaikka seison vierelläsi? Etkö sä huomaa mua, vaikka katsot suoraan silmiin? Mä näen sinut, mutta vain puoliksi. Vielä jonain päivänä toivon näkeväni, sinut kokonaan.

Siitä vuosi on, kun kahvilassa juteltiin. Nyt taas sama juttu pyörii uudestaan, samaa kohtaa näyttää: sä et taaskaan kuuntele mua, et ees vieläkään katso mua. Et vieläkään huomaa mua, et edes yritä. Sitten näin sen unen, jossa näin mä valon, sitä saurasin, ja sain sen omaksein, tää uni oli mun viimeinen.

Sä et huomannu mua, kun odotin sua. Sä et huomannu mua, vaikka seisoin vierelläsi. Sä et huomannu mua, vaikka katsoit suoraan silmiin. Mä näin sinut, mutta vain puoliksi. Tänään on se päivä, jolloin mä nään sut kokonaan. Sä kadut nyt, mut se on jo myöhäistä, mä odotin sua, mutta kaikki loppuu aikanaan.<3