Siis ensilumihan on teoriassa vallan hieno ajatus. Mutta musta tuntuu että ilman sitä helkkarin loskaa voitaisiin elää. Tottakai siinä on sellaista apokalyptista meininkiä kun puurtaa lumihangessa (optimismia-ko-kö?) kohti pysäkkiä, lunta tulee vaakasuorassa päin naamaa ja suojana löytyy noin parin millin sänki hiuksia.
Yllätyksellinen ensilumi on sitten vielä kivempi juttu. Nappaat sen takkisi ja talssit ovesta ulos ja näet - ei, tunnet - lumen. Liukastut portaissa ja pääset tuntemaan sen vähän paremmin. Kaatuminen on jopa niin koomisen näköistä että olet kiitollinen että asut Sipoossa. Vttu.
No mutta tottakai bussi on myöhässä, eli sinäkin olet myöhässä. Saavut tyylikkäästi myöhässä tunnille jupisten vakuuttavasti jotain Sipoon liikenteen ja lumen yhteenkuulumattomuudesta ja homma menee läpi. Macht nix ja sun kätees tyrkätään viimeisin kemian koe. Ei sitä edes tarvitse kattoa, eiköhän se maikan virne paljastanut jo kaiken oleellisen.
Ja sit ku sä kuvittelet että homma on jo hanskassa niin sä muistatkin sen aineen mikä pitäisi kirjoittaa huomenna, kirjasta mikä on lojunut viimeiset kaksi kuukautta lukemattomana pöydällä. Niin joo ja kirja sattuu olemaan vielä räävittömän huono, kerrassaan alaluokkaista perverssiä autobiografiaa. Alkon kautta kotiin, pitää ostaa rommia ja jekkua bileisiin minne et kuitenkaan jaksa edes mennä.
Voikohan saksannumeroa korottaa taktisilla tilisiirroilla?
Pitikö viettää eilisilta pelaten trivial pursuittia kaislassa? Pitikö - häh?! Häh?!
Ei siinä sitten sen sukkelampia sä sanot ja väännät seuraavan sivun auki Königserläuterungista.