Ilta. Huomenna saksan Aufsatz kirjasta mitä en ole todellakaan lukenut. Kello tulee jo kymmentä, luokkalainen lähettää tekstarilla paikan mistä saa kunnon infoa kirjasta, inhaltsangabet ja kaikki. Trés bien. Tulostin rikki, ei suostu toimimaan. ATK-tukihenkilöä ei tavoiteta. Mikäs siihen nyt sitten? Nukkumaan.
Aamu. Myöhässä bussista. Sellaista tasaista hölkkää Sipoon korvessa taivalsin ku viereen ajaa auto ja sieltä huikkaa joku paikallinen: "Hej, ootsä menossa pysäkille? Hyppää kyytiin!". Ei mulle Helsingissä ole noin koskaan tapahtunut. Eli ajoissa kouluun. Kävin tulostamassa sen pirun Inhaltsangaben ja selailin sitä mathe-stundella. Pääsin sivulle 5, kun piti jo lähteä koetta tekemään.
Koe helvettiä. Yli 800 sanaa piti soveltaa, ei kiva. Yleensä mulla on edes jotain matskua kirjasta mutta nyt ei mitään. Aika loppu ja 650 sanaa saatu aikaiseksi. Verdammt. Tasosta en ala edes puhumaan.
Skippaan kaksi tuntia ja kirjoitan anomusta johtokunnalle, eiköhän sieltä nyt kymppitonni parin tunnin duunilla heltiä. Jos on oikein vikkelä niin voisi ehtiä käydä himassa suihkussa ja syömässä, muuten tulee taas Subbis-päivä.
Kuudelta voi sitten ehkä vääntää vaihteen vapaalle.