IRC-Galleria

Ydinsodan jälkeinen maailma oli kuin iso kasa raunioita ja palanutta maastoa, siellä täällä pari ehjää taloa ja vihreää plänttiä. Taivaalta satoi koko ajan happosadetta ja jänikset nakertelivat varomattomat hengiltä.

Ole pienessä kylä yhteisössä oli rattoisaa. Elämä oli juomista, päihteitä, naisia, uhkapelejä sekä vartiointia silloin tällöin. Kaikki muuttui kun orjakauppiaat saapuivat karavaaneineen kylän lähistölle ja leiriytyivät sinne. Mukana seurasi myös karavaani joka leiriytyi hieman kauemmaksi kylästä.

Aluksi kaikki meni mukavasti, mutta pian suuri osa kyläläisistä oli myyty orjiksi tai teki töitä orjakauppiaille. Elämä muuttui vaarallisemmaksi, kenenkään ei voinut enää luottaa. Vanha sheriffi yritti parhaansa pitääkseen kylän yhdessä, mutta raha oli voimakkaampi voima.

Myin jopa yhden toverini orjaksi, jotta saisin rahaa ruokaan ja ammuksiin. Aikaisemmin toinen toverini oli myyty myös, ja kuulin kuinka heitä piiskattiin ja kidutettiin ja hakattiin. He yrittivät paeta, mutta toinen ammuttiin jo parin metrin jälkeen ja toinen joutui korruptoituneen vartijan kynsiin joka ampui häntä jalkaan, näin rampauttaen hänet. Ellen olisi tullut pian paikalle hänet olisi teloitettu.

Pian tämän jälkeen orjakauppiaat valtasivat osan kylästä ja alistivat kyläläiset valtansa alle. Etsien ratkaisua pieni joukkomme kyläläisiä vartioita taivalsi paikkaan jossa karavaanin kuului olla.

Kävi ilmi etteivät karavaanin kauppiaat olleet myöskään tyytyväisiä orjakauppiaiden toimintaan.
Näin kokosimme voimamme sekä tuliaseemme yhteen ja liikuimme kylän alueelle. Sheriffin avulla keräsimme joukkoja vastarintaa varten ja valmistauduimme koitokseen.

Päihteissä riehunut orjakauppias laukaisi herkän tilanteen ja niin sekunnissa kylä muuttui luotimyrskyn turmelemaksi. Moni tippui siellä täällä, näin kuinka veli kääntyi veljeään vastaan koska hänelle maksettiin siitä. Tiputin muutaman orjakauppiaan, mutta koska olin luopunut panssaristani aikaisemmin, hävittyäni sen uhkapelissä, enkä huomannut sivustaani kiertänyttä orjakauppiasta joka ampui laukauksia minua päin jotka osuivat käteeni sekä keskiruumiiseeni, tipuin maahan ja jäin makaamaan.

Hetken maattuani ja levättyäni, mutta silti tietäen että tulisin kuolemaan, otin muutamia kipua lievittäviä tabletteja, ja rupesin kirjoittamaan tätä lyhyttä selontekoa mitä tapahtui kylässämme.

Ympärille katsoessani näen toverieni elottomat ruumiit ja niiden ympärillä muutamia orjakauppiaiden ruumiita. Tämä on loppu kylälle, mutta alku orjakauppiaille.

Mestari ottaa minut nyt vastaan.