IRC-Galleria

Heräät klo 5.15, syöt aamiaisen klo 5.45. Raahaat itsesi sairastuvalla ennen klo 7, istut siellä tekemättä mitään siihen asti, että kello on 12.30 jolloin saat nauttia lounaan. Tämän jälkeen raahaat itsesi taas takaisin sairastuvalle istumaan kello 16 asti, jolloin on päivällinen. Loppu päivän lepäät sängyssä ja odotat yötä.

Tällä hetkellä en toivoisi mitään muuta, kuin sitä että säästötilillä olisi 25000e ja voisin ottaa äkkilähdön Etelä-Amerikkaan, pakata rinkkaan parit vaihtovaatteet ja hypätä lentokoneeseen. Miten voisin vain kävellä kaikessa rauhassa ilman aikataulua täysin tuntemattomissa paikoissa täysin vieraalla mantereella. Miten lopulta päätyisin Meksikoon, jossa hyppään laivaan joka menee Kuubaan. Siellä kiertelen ja kaartelen ja nautin kauniista saaresta. Sieltä lähden laivalla Jamaicalle. Jamaicalta jos löydän laivan Eurooppaan hyppään siihen. Laiva jättäisi minut Lissaboniin, jossa vietän aikaa juuri sen verran kuin haluan. Barcelonassa viivyn pidempään ja kuljen sieltä ympäri Espanjaa ja käyn Mallorcalla. Barcelonasta otan junan Pariisiin, jossa vietän itseni kanssa aikaa liikkuen tuon kaupungin elämässä. Lähden sieltä lämmön tullessa Nizzaan ja nautin rantaelämästä. Sieltä Italiaan, Rooma ja Firenze sekä viikko Toscanan maaseudulla nauttien luonnosta ja rauhasta. Matka jatkuu sieltä pysähdyksellä Maltalla, josta tie jatkuu Kreikkaan, jossa kiertelen saaristoa paatin avulla. Kreikasta Yugoslaviaan, josta lähtee Bulgarian ja Unkarin tutustuminen, josta piipahdan Sveitsin ja Itävaltaan, josta Puolaan ja Saksaan. Saksassa Munchen ja Berliini, josta lähden Hollantiin ja Amsterdamiin. Siellä menee sen verran aikaa kuin menee. Amsterdamista Kööpenhaminaan Tanskaan. Tanskasta Norjaan, Norjasta Ruotsiin ja Ruotsista takaisin Suomeen. Matkailu tuossa määrin varaa sen verran mukavaa aikaa, että Suomessa voi viihtyä taas jonkin aikaa ja palata normaaliin elämään.

Päivän TJ luku on 36.

Tänään kömpiessäni raittiiseen ulkoilmaan aamulla kahdeksan maissa jossain päin Espoota, ei tuuli puhaltanut kylmää viimaa eikä satanut lunta. Aurinko paistoi taivaalla ja tuntui kuinka linnut iloisesti laulaa. Sytytin viimeisen ryyppytupakan, ja kävelin tupakka sauhuten kauniissa ja hiljaisessa kevät säässä kohti jotakin Espoon junapysäkkiä. Hengitin raikasta ilmaa ja nautin vain olemisen ilosta. Kevättä on selvästi ilmassa. Rautatieasemalta kävin Foorumin mäkkäriin, josta otin lievän krapulan hoitoon tuplajuustohampurilaisen ja pienen juoman. Mussutin näitä samalla kun kävelin Kamppiin, josta hyppäsin Porvoon bussiin ja nytten datailen jees fiiliksil. Kevät on ihana asia.

Pääkaupunkiseudulla on vaan mukavampi tallustaa mukavassa sunnuntaiaamussa aikaisin, kun autot ja ihmiset eivät ole turhan paljon liikkeellä. Se on vain paljon rauhallisempaa ja tyynempää.

Eilen oli niin turha perjantai, että menin nukahtamaan leffana ääreen jo klo 18 jälkeen. -.- Heräsin sitten aamulla 9.55 aivan ihmeissäni, mtä kello on. Koko viikon olen rentoillut ja nukkunut hyvin, ja heti kun pääsi kotiin, oli syönyt ja ottanut rennosti niin krooh pyyh krooh pyyh. Tietenkin kaikki paikalliset kaverit on abi-risteilyllä tai ilman rahaa, niin ei tietenkään baariin. Mutta silti ihmettelen miten vitus nukuin melkein 15-16h putkeen, ilman valvomista tai rasittamista koko viikon aikana.

Aah, mikä ihana aamu. Tsihihihi...pääsin valvomaan alokkaiden kyynelkaasu telttaa, olemma suojelukamat päällä teltas sen 20min putkeen. Se oli aika tylsää, kun ei kamat vuotanut eikä ihoa poltellut. Onneksi alokkaat meni pois, tulin pois teltasta otin hanskat ja kaasunaamarin päästä. Sitten yliluti sano, et meenkääpä hakemassa teltasta pilleripurkki. Sillä välin kun olin keventänyt varustusta, tämä ovela ja hieno yliluutnantti oli käynyt teltassa sytyttämässä lisää pillereitä, että sinne muodostui kyynelkaasua. Tästä en ollut tietoinen, ja mikä ihana yllätys se olikaan. Astuin telttaan ja nostin purkin, niin tunsin kuinka kyynelkaasu alkoi vaikuttaamaan. Yskin ja silmät vuotivat...aaah....se oli lähes orgasmin omainen tunne. Venytin oloani siellä, jotta sain tuntea ihanan kaasun kasvoillani, keuhkoillani ja silmissäni mahdollisimman pitkään. Tulin ulos teltasta hieman yskin, annoin yliluutnantille purkin ja muistin, että unohdin jotain vielä telttaa. Menin vielä kerran takaisin ottamaan kunnon hatsit tuota jumalten tavaraa. Ah Oh Uh!

Reissun jälkeen olin aivan innoissani. Mikään paikka ei ollut enää tukossa ja tunsin itseni täysin terveeksi ihmiseksi. Olen aivan varma, että jos ihminen vetäisi annoksen kyynelkaasua joka aamu, tämä eläisi pidempään ja olisi terveempi ja iloisempi.

TJ on tosiaan 42 ja tasan 6 viikkoa armeijaa jäljellä. Pian voin keskittyä taas tärkeimpään eli töihin, kavereihin, naisiin ja hauskan pitämiseen.

Se, että nukut yöllä bussis jonkin verran ja kävelet aution Kotkan keskustan halki kuunnellen musiikkia tuo mageen fiiliksen. Se, että raahat itsesi odotustilan koville penkeille, heität repun ja pakkastakin tyynyksi ja suljet silmäsi ja nukut 20 minuutin pätkiä, tuo matkaaja fiilistä. Aivan kuin nukkuisin puiston penkillä tai juna-asemalla.

Onneksi pienet nokoset piristävät meininkiä, onneksi mukava matruusi tarjosi minulle aamukahvit sekä hieman juttuseuraa. Onneksi tajusin kaivaa ihanan kannettavan ja sallia itselleni aamusta ihanan tunnin aikaa hihhuloida internetin ihanassa maailmassa, katsoen samalla kun Tikkanen raahasi itsensä tänne ja veti pitkäkseen tuohon viereen ja lähes jo kuorsaa. Lappeenrannan pojat, ah.

Onneksi iltapäiväl voin nauttia päivänokosista ja perjantaina saan taas lähteä kotiin Porvooseen ja ehkä taas Helsinkiin, tai vaikka minne, mihin tänän aamuna kirjoitan litteran, vaikkapa Imatralle. :D Jos en kuitenkaan, ei millään pahalla imatralaiset.

Aamukahvilla, vaikka itse on yleensä kahvia edes juo, kyllä olen tee-hintti, on erittäin mainio piristävä vaikutus ihmiseen. Varsinkin heikosti nukutun yön jälkeen. Varsinkin jos se ei maksa mitään ja on varsin hyvää. Tietenkin jos tupakoisin, olisin nytten varmaankin ulkona aamuröökillä, vetäen aamun ensimmäisiä nikotiiniannoksia keuhkoihini.

Jos olisin herännyt naisen vierestä aamulla, olisin ottanut Suomessa myyntiin tulleita pillereitä, jotka pitkittävät laukeamista aktin aikana, ja olisin harrastanut aamuseksiä tuon naisen kanssa. Kunnon aamupano vaan piristää.

Parasta olisi tietenkin, jos olisin herännyt aamulla naisen vierestä, pannut tätä, juonut kupin kahvia ja mennyt parvekkeelle nauttimaan ihanasta aamutupakasta. Silloin aamu olisi erittäin hyvä, erittäin erittäin hyvä.

Mutta tämäkin kelpaa, tilanteen huomioon ottaen. :D Hyvää huomenta julma maailma!

A)
Tuli yksi kinkku lisää, jee vittu jee.
B)
Se, että joudun lähtemään takaisin Kotkaan klo 01.05 bussilla, koska se on mahdottomuus, että Porvoo-Kotka välillä kulkisi myöhemmin bussia, jolla ehtisin klo 06.30 mennessä Kuusisen satamaan. Nytten olen siellä jo perkele klo 03 ja odottelen siellä vitun ankeessa odotustilassa 3,5h laivan lähtöä. Ei vittu paljoa tule nukuttua kyllä tänä yönä perkele.
C)
Porvoo vituttaa. Pienet kuviot, samat ihmiset. Haluan nopeasti pois muualle ja omaan kämppään. Uudet ihmiset ja uudet kujeet. Tekis niin hyvää kun olla ja voi.

Sitä perus avautumista. Tekis mieli myöhästyä lomilta ja tulla iltahuollol, mutta huomenna on Defibrilaattori (tjn.) koulutus eikä mene päivähuoltoa, ja en halua tuhota seuraavia lomia perkele. TJ taitaa olla 45 luokkaa, mutta silti se on liikaa. Ei kiinnosta juuri yhtään tällä hetkellä "isänmaan" palveleminen. Mieluummin jäisin himaan ja tekisin jotain duunia.

Toinen alokasleirini takana. Mitkä epidemiat siellä vallitsikaan, vietiin puolet jätkistä veksiin. Tuli pari yöllistä lanssikeikkaa kun piti evakoida tyyppi KOKSiin. Ekana yönä ei tullut nukuttua yhtään ja oli hassu fiilis. Loppu aika meni päivisinin Hamina-Kotka väliä istuen lanssin kyydissä ja Haminassa vetäen torimunkkia lanssilla ja katsoen naisia ja käytyä kaupassa.

Leirin nukuin mukavassa homeisessa mökissä, jossa oli sähkölämmitys ja kerrossängyt. Perjantaina oli sitten edessä 21km alokasmarssi taisteluvarustuksessa, itse toimin marssilla lääkintähenkilönä 3. ja 4. joukkueelle sekä keltaiselle-osastolle. Aurinko paistoi, musiikki soi korvissa ja elämä hymyili. Tämä oli erittäin mukava pikku kävelyreissu, verrattuna omaan alokasmarssiin. Muutama rakko-tapaus tuli vastaan sekä buranan tarpeisia, mutta näistä selvittiin mainiosti. Hieno viikko takana siis.

Huomenna aamulla taas lomille, nokosille ja illalla Waltersiin. :)

Tupa on pimeänä ja ainoat valot mitkä valaisevat hieman pimeää tupaa, tulevat muutamasta läppäristä jonka ääressä eri tykkimies tekee asioitaan. Itse olen yksi näistä pimeässä dataavista tykkimiehistä. Taustalla soi leppoisempi musiikki ja mieli on täynnä mukavia mietteitä. Tulee täydellinen hetki, jossa mieleen ei eksy mitään pahaa eikä onnetonta ajatusta. Pystyn täysin antautumaan hyvälle ololle, ja elämään hetken täydellisessä onnen tilassa. Hymyilen vain ja annan ruumiini ja aistieni nauttia tästä elämyksestä.

Toisaalta koko päivä oli varsin mukava, johtuen kaiketi siitä, että edeltävä yö oli mukava. Se, että on erittäin hyvämieli kun menee nukkumaan, pelastaa jo seuraavaan päivän. Se, että pystyy puhumaan asioista, niin erilaisista, ihmisten kanssa, kunnes väsymys pakottaa nukkumaan on jotain hienoa. Kun pääsee purkamaan pahan olon kerralla pois, jäljelle jää tunne, joka on lähes orgasmin oloinen hyvänolon aalto kehossa. Ei ole mitään salattavaa, ei mitään joka tuottiais vaikeuksia. Voi olla rennosti ja nauttia olosta.

Yön pimeinä hetkinä, kun vallitsee hiljaisuus voi keskittyä omaan rauhaansa, vaikka ei olisi yksin huoneessa. Tulee oma yksiö, oma alue, jota mikään ei voi murtaa. On se ihana hyvänolon tunne.
Kaipa siihen liittyy se, että pikku hiljaa tulevaisuus selkenee, eikä ole epäselviä asioita mielessä. Elämä yksinkertaistuu.

Kyllä vain naiset ja herrat, mahdoton tapahtui. Tämä pieni olento oli kykeneväinen pidättäytymään lihanhimoista kokonaisen kuukauden ajan. Välillä se ei tuottanut ongelmia, välillä se teki elämästä helvettiä, mutta kuitenkin en kadu tekoani. Tämä kasvatti niin itsekuriani, itsetuntoani sekä se todisti, että olen kykeneväinen tekemään asioita loppuun asti, enkä jätä niitä kesken. Tunnen olevani askeleen lähempänä mies-olemusta, kuin poika-olemusta. Kiitos kaikille, jotka tukivat ja kiitos kaikille, jotka epäilivät suoritukseni mahdollisuutta. Eräät ihmiset olivat huomaavaisia ja tarjosivat juotavaa, uroteosta, kiitos siitäkin. :) Nyt elämä palaa normaaleille raiteilleen taas, kun tammikuu on ohi, katsotaan mitä loppuvuosi tuo tullessaan. VAROITUS! Jos harkitset itsekkin samaa tempausta, varmista että olet paljon muiden ihmisten seurassa, mieluiten intissä, jos sinulla on nainen, varmista, että aloitat siten, että nainen on mahdollisesti ulkomailla tai jossain muualla, siten etten hän ei pysty asettamaan sinua kiusauksen kohteeksi. Selvennys vielä, että ainoat asiat jotka eivät ole sallittuja ovat yhdyntä sekä masturbointi, eli teillä on lupa suudella ja halata ja puristella perseestä, mutta siihen se jääkin. Onnea matkaan, jos ryhdytte samaan. Ainiin, Assar se tuoppi sitten! ;)

Eilen tapahtui myös kaikkea ihmeellistä ja samalla perversoitunutta. Kallion BAR 21:ssä kokoontui Kaasunaamari-yhteisön porukka miitille. Ohjelmassa oli mautonta huumoria, tusseilla leikkimistä, alkoholin käyttöä, karaokea sekä mainiota seuraa. Aero teki kaksi katoamistemppua, josta jälkimmäiseltä hän ei palannut koskaan seuraamme, ties minne mennyt tuo mies, jonka vatsa oli täynnä alkoholia. Kun BAR 21 meni kiinni, lähdimme jonottamaan taksia, jossa osa seurueesta suuntasi Roihuvuoreen ja toinen pienempi neljän hengen seurue, jossa minä olin ainoa yhteisön-jäsen, suuntasivat Kamppiin Heavy Corneriin, jossa istuimme loppuun asti. Eräät henkilöt alkoivat lähes puhumaan politiikkaa ja toiset taas keskittyivät suurien drinkki määrien alas vetämiseen. Kun merkki tuli saattoivat kumppanini, minut Kampin odotustilaa jossa hyppäsin heti Porvoon bussiin, tietenkin ensin hyvästelin heidät. Olisi mukava nähdä heidät uudestaan, mukavia ihmisiä ja kovin tyylikkäitä, ainakin eräät.

Aamu on taas normaali, kunnon baariyön jälkeinen aamu. Eli aivan saatanalliset suonenvedot jalat, johtuen neste tasapainon puutteesta. :D Mutta oli hienoa nähdä taas pitkästä aikaa vanhoja kasvoja ja tutustua uusiin. Kuvia räpsittiin ja ne ilmestyvät, ainakin valitut, myös tänne Irc-galleriaan herättämään pahennusta. >:D

Tosiaan päivän TJ on 60! 2kk vielä ja se on ohi. :)

Kyllä se jatkuu vielä. Erittäin pahoja panetuskohtaukia taas lomilla kotona ollessa, mutta en kuitenkaan langennut mihinkään houkutukseen. Viikko enää jäljellä. Tuntuu vahvasti, että tulen selviämään tästä.