kuin eilen illalla/yöllä Hetaa. (tai no, ehkä oon äiskää ikävöinyt joskus tosi pikkusena, kun olin kitarisa-leikkauksessa ja yöllä heräsin sairaalassa, eikä äitiä ollutkaan enää paikalla :))
Sitä se teettää, kun eka on viikon tiiviisti yhdessä, ja likka tuhisee yötkin vieressä ja sit yhtäkkiä se ei olekaan kotona...
Ilman Hetaa ei olisi elämää, niin se vain on...
Mutta onneksi se tulee jo huomenna kotiin!
Ja onneksi täksi päiväksi on mukavaa tekemistä niin paljon kun järjestellään Hetan juhlia,
ettei tarvitse koko ajan ikävöidä rakkaintaan <3