Ja meille jo tullut on aika sanoa:
Hyvästi, rakas Kissani hento valkoinen,
Aikaisin nukkunut, kuulintu kyyhkynen.
Kun liian lyhyt on elämä,
On pinta ohut ja pettävä.
Kaipuus kaikuna ilmassa soi,
Vahvinkin sydän murtua voi.
Mutta nyt siivet saanut oot selkään,
Turvassa oot, en enää pelkää.
Mut laululintuni arkkuun suljen,
Kyynelsilmin kotiin kuljen.
Maan poveen lasken rakkaani,
Leposijaan saatan taivaani.
Silmäsi seuraavat askeleitani,
Valvovat tuntemattomia teitäni.
Vuosi vuodelta sydän kevenee,
Kunnes surunmustuus valkenee.
