Olen ystävystynyt talomme siivoojan kanssa, tervehdin häntä jo ollessani töissä postilla, tavattiin rappukäytävässä ja juteltiin miten yksinäistä tää yötyöläisen elämä on.
Nyt sitten olen muutettuani aina moikannut häntä, kun lähden ulos ja jutellaan jotain kevyesti, nyt oli ihan syvällisempi keskustelu ja on ihan kiva huomata, miten lieksalaisetkin osaa spontaanisti tutustua eri-ikäisiin ihmisiin eri taholta. Tuntuu kummalliselta että täällä voi jutella niitä näitä jonkun kanssa tietämättä edes nimeä. Ja minäkin olen kyllä kasvanut sosiaalisesti, tai no oikeestaan mie oon aina pälättänyt tuntemattomille mutta silloin ujouskaudella oli taukoa, nyt alkaa palata lapsuus takaisin ja juttelen jokaiselle vastaantulijalle :P Aurinko paistaa, mie olen niin iloinen. Pitkästä aikaa näin pirtee olo