Muistan vielä sen helmeilevän päivän, kun astuin ulos luolasta,
silloin tahdoin sanoa sen, on kaikki tämä vain likaista.
Likainen syntikasa, menneisyys tuskaa, parempaa näköä ei voi havaita,
ei menneisyyttä tahdo kaivata.
Mistä sinä minut synnytit, kuinka toisemme näin saavutit?
Mikä oli elämämme tarkoitus, mistä johtui hintasi arvoitus?
Ei valheita maailmaan saa nostaa,
ei kukaan enää halua sinua ostaa.
Olet jo loppuun kulunut luuska,
kaamea, haluton nuuska.
Loppui siihen päivät kirotut,
elämän tahdot himotut.
HOLA HOMO! QUE TAL?