IRC-Galleria

Pääni taltalla niin lyöty, opiskelusta kadonnut motivaatio, hyöty.
Miksi minä täällä istuisin, kurkkusuorana ensi tunnin vain kiljuisin.
On oppitunti tää vaikea, mieleni miehen perään niin haikea,
suuri oli tämä luokka ja sen tila, ehkä elämä onkin pila.
Mieheni mieheni, miksen sua näe, ei tässä mun sanailut vain päde.
Sua kaipaan ja ikävöin, kattiloitani kotona täysiä löin.
Kouluruuan niin kelmeän ja puutteellisen kauheuksissani söin,
kiloja niistä ei saisi edes sadoin vöin.

Kaunis kaunis on elämä, kesäni niin vihreä, mistä sitä tietäisinkään, mitä silloin kirjoitinkaan. Kirjoitan vain yhteen pötköön kaiken tämän, miettimättä lauseitani, tai edes vajaita aatteitani. Millainen on taso ihmisen tajunnan, mistä syntyy pinta, se kauhea ajatuksenvirta? Miksen vain pysty ajattelua lopettamaan, mieltäni rauhoittumaan opettamaan?
On elämä tässä mulle koppava, opettajan kaareva nenä niin karmea, elämäni mihin mut veit, miksi elämästäni työtä teit? Tänään ostaisinko merilevää odottamaan, miehelleni sushia voisin valmistaa? Ehkä ostan tänään salviaa, kauheaa yrttiä, niin katalaa, jotta voisin nähdä huoneistoni kattoa niin matalaa tai selvitä koulupäivän lyhyen ottaen askelta hataraa.

Miksi leka minuun iski, missä oli koirasi piski, nurkassa se vain sohvallesi pissi, tassussansa vain pihvi, ei tämä riimittely ole vitsi. Mistä syntyi koiramaisen katala elämä, istuallaan niin hirveän leveä.
Miksi tämä vapaatunti ei lopu koskaan, mieltäni se kalvaa, nussii mua vaan korvaan. Tahdon nyt äkkiä vain kaksoistunnille, sieltä sitten autolle.
Autolla ajaisin keskustaa kohti, kaapua sovitan ja yrttejä kovetan. Elämä mut tähän loi, päässäni sama biisi aina vain soi.

Pois, pois, tahdon mennä nyt, muttei silti äitis täältä lähtenyt, elämän kevät, kauneus, homous, hetero, biseksuaali, muovikelmu vehreä, tekokalvo, elämän lasi, missä sinä yksin kukut, rannikoilla vain miesten alle hukut.
Nukut nukut, pienokainen, elämää et ole vielä kokenut, elämääsi miestäsi vain kaipailet, teillä tuntemattomilla astelet. Kirjoitat vain täyttä kakkaa, eihän tästä saa ees kermalakkaa. Ketä kiinnostaa sun tekstisi näin pitkä, niin kelmeästi ja hatarasti kirjoitettu mistä?
Miksi sinä teit tämän, miksi olisit jättänyt tekemättä? Elämän mysteeri olet myös sinä, sinua en tajua mieleni, olet outo mulle, miksi ajattelet tämän kaiken yhtä aikaa, mua hallitset.
Nyt pakko on mun lopettaa, aivojani elämään ja toimimaan opettaa.
Jos joku tämän oikeasti loppuun asti jaksoi lukea, laita komtsuu, voin silloin olla sulle kovaa homtsuu.

See ya!