IRC-Galleria

Pääni taltalla niin lyöty, opiskelusta kadonnut motivaatio, hyöty.
Miksi minä täällä istuisin, kurkkusuorana ensi tunnin vain kiljuisin.
On oppitunti tää vaikea, mieleni miehen perään niin haikea,
suuri oli tämä luokka ja sen tila, ehkä elämä onkin pila.
Mieheni mieheni, miksen sua näe, ei tässä mun sanailut vain päde.
Sua kaipaan ja ikävöin, kattiloitani kotona täysiä löin.
Kouluruuan niin kelmeän ja puutteellisen kauheuksissani söin,
kiloja niistä ei saisi edes sadoin vöin.

Kaunis kaunis on elämä, kesäni niin vihreä, mistä sitä tietäisinkään, mitä silloin kirjoitinkaan. Kirjoitan vain yhteen pötköön kaiken tämän, miettimättä lauseitani, tai edes vajaita aatteitani. Millainen on taso ihmisen tajunnan, mistä syntyy pinta, se kauhea ajatuksenvirta? Miksen vain pysty ajattelua lopettamaan, mieltäni rauhoittumaan opettamaan?
On elämä tässä mulle koppava, opettajan kaareva nenä niin karmea, elämäni mihin mut veit, miksi elämästäni työtä teit? Tänään ostaisinko merilevää odottamaan, miehelleni sushia voisin valmistaa? Ehkä ostan tänään salviaa, kauheaa yrttiä, niin katalaa, jotta voisin nähdä huoneistoni kattoa niin matalaa tai selvitä koulupäivän lyhyen ottaen askelta hataraa.

Miksi leka minuun iski, missä oli koirasi piski, nurkassa se vain sohvallesi pissi, tassussansa vain pihvi, ei tämä riimittely ole vitsi. Mistä syntyi koiramaisen katala elämä, istuallaan niin hirveän leveä.
Miksi tämä vapaatunti ei lopu koskaan, mieltäni se kalvaa, nussii mua vaan korvaan. Tahdon nyt äkkiä vain kaksoistunnille, sieltä sitten autolle.
Autolla ajaisin keskustaa kohti, kaapua sovitan ja yrttejä kovetan. Elämä mut tähän loi, päässäni sama biisi aina vain soi.

Pois, pois, tahdon mennä nyt, muttei silti äitis täältä lähtenyt, elämän kevät, kauneus, homous, hetero, biseksuaali, muovikelmu vehreä, tekokalvo, elämän lasi, missä sinä yksin kukut, rannikoilla vain miesten alle hukut.
Nukut nukut, pienokainen, elämää et ole vielä kokenut, elämääsi miestäsi vain kaipailet, teillä tuntemattomilla astelet. Kirjoitat vain täyttä kakkaa, eihän tästä saa ees kermalakkaa. Ketä kiinnostaa sun tekstisi näin pitkä, niin kelmeästi ja hatarasti kirjoitettu mistä?
Miksi sinä teit tämän, miksi olisit jättänyt tekemättä? Elämän mysteeri olet myös sinä, sinua en tajua mieleni, olet outo mulle, miksi ajattelet tämän kaiken yhtä aikaa, mua hallitset.
Nyt pakko on mun lopettaa, aivojani elämään ja toimimaan opettaa.
Jos joku tämän oikeasti loppuun asti jaksoi lukea, laita komtsuu, voin silloin olla sulle kovaa homtsuu.

See ya!

Sinut kaukaa jo näin,
Sinut kohtasin,
pääni sumeni, sinusta huumaannuin,
suorastaan loppuelämäkseni vain hullaannuin.
Sinua tahdon rakastaa kautta maan,
rakastan sinua kautta maan.
Tahdon sinulle hellyyttä vain osoittaa,
suurta rohkeutta välillämme vain kohottaa.
Onnellisena sinut elämääni sain,
niin kauan sinua jo tuolta jostain hain.
On tämä runo epävireä, ei ole sen rakenne kovin kiinteä,
silti sinua himoitsen ja rakastan, ehkä jonain päivänä kesämansikat kanssasi pakastan.

Muistan vielä sen helmeilevän päivän, kun astuin ulos luolasta,
silloin tahdoin sanoa sen, on kaikki tämä vain likaista.
Likainen syntikasa, menneisyys tuskaa, parempaa näköä ei voi havaita,
ei menneisyyttä tahdo kaivata.
Mistä sinä minut synnytit, kuinka toisemme näin saavutit?
Mikä oli elämämme tarkoitus, mistä johtui hintasi arvoitus?
Ei valheita maailmaan saa nostaa,
ei kukaan enää halua sinua ostaa.
Olet jo loppuun kulunut luuska,
kaamea, haluton nuuska.
Loppui siihen päivät kirotut,
elämän tahdot himotut.

HOLA HOMO! QUE TAL?

Yksin pimeässä valitan,
katson arkaa kuutamoa,
tunnen kuinka veri minussa pulppuaa,
mieleni tuulessa hulmuaa.
En muista milloin näin viimeksi valon,
siitä on jo liian kauan aikaa kulunut, sanon,
tahtoisin niin nähdä silmiesi kaihoisan palon,
tuntea sinut lähelläni,
helliä sinua kädelläni.
Voi miksi rakas luotasi mun täytyy lentää,
näitä paskapeltoja päivästä päivään kyntää,
istun yksin pimeässä,
haaveilen metsässä pimeässä,
sinua kaipaan ja ajattelen,
en voi murheellisena tottua mä ajatukseen

Näin unta rakkaastani, me ostimme perunaa, ostimme paljon, paljon perunaa jääkaappiimme, suunnittelimme tekevämme jotain keittoa perunoista ja nakeista, mutta kaikki keskeytyi siihen kun menimme sängylle, jossa aloimme hyväilemään toisiamme, herätessä aloin tuntea lämpöä ja kiinteyttä ympärilläni, aivan kuin olisimme kietoutuneet yhteen, mutta kun aivoni saivat täyden toiminnan ja silmäni räpsähti auki, kukaan ei ollut minun käsieni välissä, en voinut suudella rakastettuani ja se aiheutti minussa turhautuneisuutta, meinasin juosta eteiseen hakemaan lompakkoani, jotta voisin katsella edes hänen kuvaansa ja ottaa heräämisen uusiksi.
Päädyin kuitenkin ajatukseen, että se olisi turhaa, eikä lievittäisi oloa, joten kiskoin itseni raa´asti sängystä ylös ja menin suihkuun, lähdin ajamaan autolla ja meinasipa tuo auto vähän hallinnasta männäkkin kun niin liukas keli on ja nastat on ihan vitun lytyssä. Perille saavuttuani istuuduin suoraan koneelle ja aloin juttelemaan miun pikkuisen kanssa, toivoen että huomen aamuna uneni voisi tulla todeksi, muuten sekoan, koska nämä ajatukset vainoavat minua koko ajan...

Rakas, ikävöin sinua

Kirves sängyn alla, seinillä hologrammeja, mieleni tyhjä ja musta, kaukana luvatusta maasta. Maasta, jossa sai maistaa sitä, mitä ennen kaipasin, nykyään sitä elän, silti vain lisää himoiten.
Maailman näin, sieltä torniin kiipesin, sulhoni siellä kohdaten, varovaisesti astelen.
Kirves sängyn alla, se minut loi, se minut nurkkaan uhkasi, tornista pudotti, pääni iski pulpetin nurkkaan, ahdinkoni lisäsi, imi sieluni ja veljeni, imi koko kansakunnan. Nyt yksin istun pimeässä, liekkö olen tuolla tuonelassa, missä sitä ihmettä enää näkisin, kun koittaa päivä valoisin, sulhoni minut takaisin torniin nostaa, koittaa päivä kun omakotitalon voimme kaukaa ostaa.

Kaukana näen valon, se ehkä totta on, rakkauttani tahdo en enää piilottaa, ahdinko ei voi enää vahingoittaa, otan sinua kädestä kaupungilla, maailma kohahtaa, sinua tahdon suudella, sen teen, ilotulitukset meitä juhlistaa, rahaa siinä haaskataan, siitä kuitenkaan emme välitä kun toisistamme huolehdimme, yhdessä elämme ja maailmoja monia näemme. Pääni painan alas, puen mustan kaavun, vuorille lähden kulkemaan, katsellen porttia tuonelaan, kuinka pääsen ulos täältä, kuolleiden maasta?

Jo näen järven, sen hohteen valot, kultarannan lähenevät palot, hahmo miehen mua vastassa odottaa, mökissä hoitaa hän jalkoja, joita vain hieman kolottaa. Vaihdamme vaatteet, on aika täydenkuun, vanhan maahan hautaamme, istuttaen uuden puun.
Tulevaisuuttamme meiltä ei voi riistää, sitä me luomme, jo nyt alkua siitä elämme, tahdon nämä päivät sinulle pyhittää, ja menneisyyden tuntemattomuuden aina paremmin hyvittää

Uuden iän alku, joulun kuolema, loppiainen, sinä tulit, minä menin, tuli pimeä päivä varhainen, tämä vuosi, tämä elämä, minut veit mukaasi, nieluusi otit, sieluuni imeydyit, pahuutta tahdoit näyttää, päänsärky, huimaava olo, kaatumisia kotimatkalla kotiin, juttelua puhelussa, harvoja muistikuvia, missä minä olen, kukan minä olen ja mitä olen tehnyt?
Baari, se on kaari, elämän surut pitää unhoittaa, vanhoja kaunoja luovuttaa, elämäänsä helpottaa, juoda tähteitä tuopista, juoda teinijuomaa, jutella miehelle herttaiselle puhelimessa kuinka häntä ei voi unhoittaa, kuinka häntä kaipaa ja kuinka hänet lähelleen haluaa, muutama kyynel maahan tirskahtaa, niitä nähdä hän ei kuitenkaan saa, surua ei saa olla liikaa, täytyy olla vahva, elää, tähän maailmaan minut luotiin, tähän maailmaan minut tuotiin, kautta vaikeiden teiden niin moninaisten, minä synnyin, elämääni koin, elämääni koen, tutkin ja maistelen, yksin jalkakäytävillä astelen, mutta päättää sitä en voi, ennen kuin koittaa aamunkoi

Ajoin autollani, ensimmäistä kertaa kuukauteen, kouluun, lumi oli peittänyt autoni niin paksulti että sitä piti poistaa varmaankin neljä tuntia viime yönä ja katon lumet menin kippaamaan ihan muualle kuin omalle pihalle :D työllistyypä Lieksan auraajat siitäkin...
Tänä päivänä minulla on tosi ihunat bileet, eilen illalla sain laavalampun, rahaa ja lammastyynyn, siivosin myös kämppäni ja tummensin tukkaani, nyt olen valmis kohtaamaan viimeisen teinivuoteni, 19-v... Joka ei kyl tunnu miltään, tahon olla kakskymppinen et pääsee viinaa ostamaan :)
Autoilun tunteesta vielä... Tekis mieli ajaa ihan älyttömästi... Vasta saadun tiedon mukaan sain hiusvärinikin synttärilahjaksi, kiitos Heidi.
Tänään menen mutsin ja mummin kaa bilettämään, juon vähän tequilaa ja menen tinikseen kahville, party party. Pienimuotoista juhlintaa, niin on ikäkin, ja suurempi synttärilahjani ihmismuodossaan on tulossa kohti pientä käpykylääni.
Illalla vois pyykätä? Tai huomenna. Ihan karseeta kun on vaan yhet vaatteet jälellä :)

See ya!

Rakkaus, tuo mystinen asia, jota kukaan ei osaa kuvata selkeäksi asiaksi, vain joksikin, joka tulee ja vie ihmisen mukaansa, tuo lämpöä elämään, turvallisuutta ja toivoa.
Minä olen saanut kokea tämän tunteen valtaavan minua, ja niiden kohteena on maailman ihmeellisin mies.
Kuinka maailmassa voi olla ihminen joka säilyttää sielunsa seksuaalisuudestaan huolimatta, ihminen jolla on luonnetta, ihminen joka rakastaa täysillä ja ottaa sinut vastaan aivan juuri omana itsenäsi?
Kirkkaampaa tähteä ei löydy koko maailmankaikkeudesta, hänet toivoin elämääni, hän saapui, hänet tahdon pitää elämässäni, toivottavasti hän viihtyy pienessä majassamme, jota ympäröi yrttimaat, pientä maailmaamme, jossa rakkaus loistaa kirkkaammin kuin aurinko.
Oh to be in love... Tästä biisistä ei saa tarpeekseen. Tulee koko ajan kauniita mielikuvia hänestä mieleen, hänen hymy, puhdas aitoutensa, hellyytensä, äänensä, hetket yhdessä napapiirillä ja kaupungilla, käsi kädessä.

Rakastan sinua, armaani

Tänään sushini koki ennustuksen lopun erittäin pitkän pitkän ajan, hänen sushinsa on erittäin maistuvaa, hänen katseensa polttaa kuin vodka auki revityssä sydämessä, hänen kosketuksensa vie mukanaan kuin villiintynyt tuuli avoimella niityllä.
Sanat uppoavat mieleen pyyhkien kaikki negatiiviset ajatukset mielestäsi, ainut jäljelle jäävä ajatus on se että onnellisuus voisi kadota, silloin tulee taasen tunne siitä että on väärin olla epäluuloinen tai pelokas tulevasta vain menneisyyden kokemusten takia
...