IRC-Galleria

Peli: : Gish.

Alusta: PC.

Laitevaatimus: Tää luultavasti sopisi paremmin käsikonsoliin.

Testikone: Tervapallo liukui rakanteiden läpi.

Gish on niitä pelejä joita pidetään tietokonepelien korkeakulttuurina. Lähinnä taiteellisen näkemyksen ja kajahtaneen erillaisen idean vuoksi. Ymmärrän kyllä pelin hienoudet ja omalaatuisen visuaalisen ilmeen. Mutta ikäväkseni täytyy sanoa että tuskin moni muu näkee peliä yhtä hienona kuin minä ja muut taidekoulun käyneet naavaparrat. Tavallisen kuluttajan mielestä kyseessä on pöhkö pulmatasoloikinta josta ei löydy menoa, meininkiä, räiskettä ja nopeutta. Tästä johtuen peli onkin jäänyt pienen piirin pelaajien kulttilistoille ja tulee varmasti siellä pysymään aikojemme loppuun saakka.

Gish on epätavallinen sankari, hän on nimittäin tervapallo joka seurustelee nukkegootilta näyttävän neitokaisen kanssa. Hänen muusansa kaapataan pimeisiin tunneleihin. Ilman sen kummempaa aikailua herra musta möykky lähtee perään. Juonessa ei hirveitä lisäsäväreitä sitten olekkaan muun ko loppuvihollisen suhteen. Jotten paljastaisi koko juonta sanottakoon hellävaraisesti vaikka että mustasukkaisuus on väkevä voima.

Gishin liikutteleminen tässä epätavallisessa tasoloikassa on tyystin erillaissa kuin monissa pelin serkuissa. Nimittäin tästä puuttuu nopeatempoisuus ja viimeisen päälle viilatut ajoitushypyt. Itseasiassa pelin sankarilla on mahdotonta hypellä kovinkaan ahkerasti, sillä pienenkin loikan aikaansaaminen voi olla työn ja tuskan tulos. Gish ei kumminkan ole tervamöykyksi täysin kädetön. Hän pääsee ahtaista paikoista kätevästi liukumalla. Painopistettä muuttamaalla hän voi tuhota esteitä, vajota veden alle tai murskata harvalukuisia pikkuvihollisia. Mutta kaikkein tärkein sankarin ominaisuuksista on kyky tarttua erillaisiin pikkueisneisiin ja halutessaan kiivetä kyvyn ansiosta vaikka katossa. Kontrolleihin pelin ohjastaminen ei kaadu, ne ovat suorastaan loistavat, mutta tervamöykyn hallinta vaikeissa tilanteissa voi olla todella haastavaa.

Pelin kentistä osa on todella lyhyitä ja helppoja, ne sujahtaa minuutissa, parissa läpi. Väliin tosin tulee todellisia pulmahuoneita joiden tahkoemiseen voi mennä useampi yritys erehdysminuutti ylimääräistä aikaa. Pulmahuoneista huolimatta päättelykyvyn omaavalla ihmisellä tuskin menee pelin kokonaan läpäisemiseen kolmea iltaa pitempään. Mielestäni tällainen peli sopisi mainiosti käsikonsoliin tai nykyisiin täppäreihin. Se olisi kivaa ajanvietettä bussimatkalla.

Muusiikki oli enimmältä osaltaan jonkin sortin hevimeteliä joka sopi tämän epätavallisen pelin ilmapiiriin kuin parta Nikulan leukaan. Muuten pelissä ei ole mitään spektaakkelimaista äänimaisemaa, toisaalta tällaiseen taidepläjäykseen sitä ei välttämättä kaipaa.

Grafiikat ovat varmasti Gishin vahvin ja heikoin puoli. Mielestäni tämä peli pysyy ikinuorena ja vinksahtaneen hienolta vielä vuosikymmenenkin päästä. Uskon kumminkin suuren yleisön vieroksuneen pelin ulkoista antia jo sen ilmestyessä. Tämän vuoksi kassoihin ei tulvi tarpeeksi rahaa ja suuret pelifirmat vieroksuvat outoja aiheita joiden markkina-arvo on pieni. Tusinaräiskinnät myyvät ja riemastuttavat kansaa, korkeampi pelikulttuuri jääköön tällaisten hörhöjen puuhasteluksi.

Suosittelen kaikille jotka pidätte taiteesta, musiikista, runoista ja silti pelaatte. Tämä on pakkohankinta teille. Kehoittaisin myös muitakin tutustumaan, ennen kuin otatte taas erää jossakin nettiräiskinnässä.

Hyvää:
Kuulu ehdottomasti pelien korkeakulttuuriin.
Tasohyppelypeli rauhallisemmalla meiningillä.
Hyvät musiikkivalinnat.
Visuaalinen anti.
Kerrankin todella omaperäinen idea.
Vaatii työskentelyä omilla aivoilla.

Huonoa:
Ei taatusti miellytä massoja.
Liian lyhyt.

Yleisarvosana:
10 (asteikolla 1-10)

Yhteenveto:
Loistava taideteos joka ansaitsisi tulevaisuudessa paikan pelitaiteen museosta. Rauhallinen ja pulmallien tasohyppely epätavallisella sankarilla.

Kirjoittamani arvostelu perustuu omaan mielipiteeseeni, ja yli kahdenkymmenen vuoden pelikokemukseen.

Armand