IRC-Galleria

Ensin on vuosi. Sitten kuukausi. Sitten viikko, vuorokausi,
tunti, minuutti ja sekunti. Ja sekunnin sadasosat ja
sinnepäin. Aika on ärsyttävä käsite. Kuka hullu sellaisen
keksi? Voisin sanoa muutaman valitun sanan sen
keksijälle. Toisaalta, kaikki tunnit osuvat auringon kierron
mukaan täydellisesti. Se on itseasiassa aika hieno asia,
se aika. Mutta aina on liian vähän sitä. Miksei meille suotaisi
joskus kunnon annos aikaa, jotta kerkeäisimme toteuttaa
turhimmatkin unelmamme? Aika kummallista. Tämänkin
ajattelemiseen menee vähintään puolitoista minuuttia.
Se on jo moista tuhlausta. Tunnit ovat kuin suuria tasalukuisia
summia, minuutit kolkoita ja sekunnit senttejä. On osattava
käyttää niitä, säästeliäästi, vaikka ajan säästäminen onkin
lähes mahdotonta, eikä sitä voi pysäyttää, vaikka niin monet
ihmiset toivoisivatkin juuri sitä.

Aika siis maksaa väkisinkin.
Maksaapa ihan todellisuudessakin. Ei pelkästään vertauskuvana.

Voisin muuttaa elämääni yrittämällä käyttää aikani kokonaan.
Rutiinit. Ne iskevät kimppuuni kuin pahaiset verenimiät. Minä
en ole koskenut rutiineihini moneen vuoteen. Lopetin niiden
kanssa pelleilemisen, kun huomasin sen olevan tylsää. Siinä
ei ollut mitään monipuolista. Tai sitten en keksinyt mitään
monipuolista niihin. Rutiinit oli asetettu tarkasti ajan mukaan.
Kello silloin ja silloin oli noustava ylös, ja kello silloin ja silloin
oli oltava kotona. Ja aamuisin tein kaiken tarpeellisen ennenkuin
astuin ovesta ulos. Iltaisin samankaltainen sarja kaikennäköistä ’turhaa’.
Ajan kulun huomaa silloin, kun on jotain tärkeää meneillään.
Kun istun tylsällä tunnilla, aika matelee niin hitaasti että siinä
on järki kadota kokonaan. Pitäisi löytää jokin tavoite niille
tunneille. Muukin tavoite kuin laskea minuutteja kännykän
ruudulta tunnin loppumiseen. Kaikkea mukavaa voi nauttia vain
niin vähän aikaa. Ikävystyttäviä sensijaan turhankin kauan.
Voisin joskus kokeilla juosta ajan kanssa kilpaa. Tai niinhän
minä olen oikeastaan tehnytkin. Ala-asteella tuli nopeuksia
liikuntatunneilla laskettua. Olin yleensä luokan paras.

Olin kova juoksija. Olen kuitenkin vanhenemassa kova vauhtia.

Kuntoni on tainnut rapista syvällisiä ajatellessani. Aivoni
kehittyvät, mutta lihakseni rapistuvat. Sekin saattaa olla
ajan syy. Mitä enemmän aikaa menee ja mitä enemmän
vuosia täytän, minun tulisi kehittää kuntoani. Pirun aika.
Menisi hiiteen. Vihaan kelloja. Näen niitä unissanikin jo.
Kaikkein pahinta on että se on yhdistynyt kännykkääni
joka on huomattava osa minua. Herään aamuisin jo tunnin
aikaisemmin - ennenkuin se soittaa minut ylös - siinä luulossa,
että olen unohtanut laittaa sen soimaan ja myöhästyn
ellen tarkista kaellonaikaa välittömästi. Ja sitten nukunkin
vain eräänlaista koiranunta. Nukkuminen on ihanaa.
Arkiaamut ovat yhtä helvettiä tällaiselle yökyöpelille.

Kuka unohti meidät aamuntorkut?