Pitkin metsän polkua
rannan viertä
kylmästä huurteisten puiden suojassa
kuljen odottaen auringon säteitä
Puhallan ulos turhia ajatuksia
niitä sanoja joita en tahtoisi muistaa
kuvia joita en tahtoisi nähdä
Hengitän pihkan tuoksua
raikasta ja rauhoittavaa
Kuristavat sanat
sekavat kuvat haihtuvat
haalistuvat
Pitkin polkua
rannan viertä
kysyn kuinka pitkälle
rauha kantaa
Kuulen Ikiaikaisen vastauksen
niin pitkälle kuin polkuja riittää
niin kauas kuin kuljen
niin kauan rauha
RAKKAUS kantaa