Joululoman alusta asti sain takaisin sen joka on ollut hukasa jo varmaan ainakin 7 vuotta. Unirytmin. Mutta nyt! Illalla viimeistään 10:n aikaan tulee uni, ja aamulla viimeistään 8:lta ylös, yleensä ennen 7:aa. Täysin ilman pakottamatta tai mitenkään yrittämättä, näin vaan kävi. Asiat loksahteli kohilleen. Luultavasti kyse on jostain muustakin, isommasta. Tosin tässä kohtaa koputtaen puuta!
Tuossa aamusta herätessäni tajusin että se asia mitä eniten haluan, on myös se mitä eniten ehkä pelkään... ja siihen on syynsä. Tämä koskee myös erästä toista asiaa, joka voisi muuttaa elämääni, no sanotaan että radikaalisti. Onko kyse täysin molemmissa muutoksen pelosta? Luultavasti. Vaikka kuinka väittäisin ulospäin että pidän jatkuvista muuttuvista olosuhteista, on totuus kuitenkin se että olen jumiutunut vakaisiin asioihin. Muuttumattomiin tilanteisiin. Periaatteessa menneeseen. En oikeastaan haluaisi että mikään juuri muuttuisi...
En haluaisi että kukaan muuttaa muualle, tai että välit ihmisten kanssa muuttuisivat erilaisiksi tai että ihmiset muuttuisivat! Mutta kyse on oikeasti siitä että jos ympäristö muuttuu se vaatii muutosta myös minulta ja sitä minä ilmeisesti en halua.
Ja nyt, kun tuntuu että olen "muuttunut" niin se tuntuukin aikasta pirun hyvältä! Kyllähän sitä varmaan on joka vuosi muuttunut. Muutokset vaan niin hitaita että niitä ei huomaa.