Sanonko että mun karvaferrari osaa kyllä yllättää nii perkuleesti joka kerta. Jollei se ole telonut jalkaansa, niin ryntäästä auki, jossei sieltä niin korviin purru kärpäset niin että ne on täynnä kuivanutta verta.
Ja juuri kun pääsimme näistä verikorvista niin eikö jumaleissön hevonen oo mennyt repiin takajalkaansa ilkeennäkösen haavan. No eipä se onneksi onnu, vähän tietty aristaa kun painaa, kun on ihan sennäkönen et iho näkyy kunnolla ja karvoja kans pari viivaa lähteny. Mukavampaa on se, että toi rikkoo kyllä varmaan iha itte ittensä sen perustein, että se on yksin tarhassa, joissa ei ainakaan mun mielestäni oo mitään sellaista mihin toi voisi ne repiä.
Huoh. Mitähä seuraavaks sit keksitään ko toi haava on parantunu? No, ei voi ainakaa kieltää etteikö toi ruttukuono ois jossain mestari - ittensä telomisessa!