Taas tuli sellanen isku vasten kasvoi, ettei pahemmalla välii.
Paskint täs on varmaan, ettei oo ketään kenelle puhuu, kaikki vaan esittää et niit kiinnostaa, mut sinne ne katoo kuin maan nielemänä. ( Tarkotan tällä _puhumista_ en kirjoittamista. )
Vaik ne oli vaan pari lausetta, tuntu et palikat ois putoillu suusta ja sisuskalut ois ruvennu menee karusellia ympäri. :l
Mun mielestä asioista pitäis huolehtia sen jälkeen, kun ne on tapahtunut. Etukäteen on turha maalailla mitään pikkupiruja seinille. Ohjeita voi antaa, mutta itsetunnon jatkuva syövyttäminen kyynisten sanojen hapolla on väärin.
Mulla meni tän yön yöunet, vaikka juuri tänä yöna pitäisi nukkua hyvin.
Levitoin piikkien päällä ilman tukipilareita. Putoan hetkenä minä hyvänsä.
Haluan pois, mutten pääse. Jos lähden, mun unelmat painuvat kasaan.
Jos jään, kärsin ja musta tulee entistä heikompi, en ehkä pääse enää siivilleni.
Tää on maanpäällinen helvetti.
:(