tänään sattuu taas itkettää ja raivoan hiljaa mielessäni... kai me olisimme voineet edes yrittää korjata sen kaiken vaikkakin se olisi ollu sama kuin koittaisi korjata pilvenpiirtäjän tukijalkaa teipillä
silmät seisoo päässä ja näen harhoja.. hänet vierelläni. Katson hänen kasvojaan mutta ne kolme sanaa eivät putoa hänen suustaan
kumpa voisin vielä kerran... sanoa tuntea koskea.. rakastaa.. ilman että se sattuu. olen nyt itkenyt niin paljon.. nyt enemmän kuin silloin.. sinä iltana. kuolen