IRC-Galleria

Uskomatonta

minulla on oikeasti ikävä

kymmenen tunnin jälkeen

enkä tiedä kuinka kestän

toisenkin mokoman

Entä sitten kun nukun vierelläsi tuntien ohi?

Entä sitten kun onnellisuus on sana, joka on totta?

Miksi olen näin hemmetin ahdasmielinen?

En tosin siinä määrin mitä te, rakkaat lukijat (HAHA), luulette.

Minä hyväksyn melkein kaiken. Minun puolestani ihminen saa tehdä mitä tahtoo, kunhan ei satuta muita elollisia olentoja. Aineellista omaisuutta en pidä niin tärkeänä, mutta mielipahan estämiseksi toivoisin, ettei toisen omaisuutta tahallaan hajoteta.

Katsoin dokumentin ihmisistä, jotka harrastivat seksiä autojen kanssa. Monet ystäväni olivat kauhuissaan että niinku WTF sairasta jne. Minustakin ajatus seksin harrastamisesta auton kanssa on erittäin omituinen ja luotaantyöntävä, mutta en näe mitään syytä, että moinen toiminta pitäisi kieltää. Auto on eloton esine, joka ei tunne itseään raiskatuksi tai nöyryytetyksi, ja elollinen osapuoli saa seksuaalista tyydytystä. Kaikki ovat tyytyväisiä, eikös? En näe mitään moraalisesti tuomittavaa tässä hommassa. Joten voitte varmaankin kuvitella, mitä kaikkea minä hyväksyn.

Typeryydessä menee minun rajani. Sen vuoksi tunnen päivittäin vihamielisyyttä itseäni kohtaan, koska olen pettynyt itseeni ja siihen, kuinka typeriä asioita joskus teen. Mutta helompaa on tuomita ihmiset, joita ei tunne henkilökohtasesti.

Ihmiset vain unohtavat osaavansa ajatella itse ja seuraavat johtajaa kuin lammaslauma. Heille/Meille uskotellaan, että tie parempaan on kuoleman jälkeen, ja paratiisiin pääsee uskomalla ihmisten keksimään olemattomaan olioon. Ihanaa. Kuinka typerää.

Tätä tarkoitin ahdasmielisyydelläni.

Nyt kello on jo liikaa, aika mennä nunnumaan...

Juon sivistyneesti (!!?) viiniä äidin seurassa ja lueskelen Jumala ei ole suuri-kirjaa, sekä selailen Jumalharhaa. Onneksi hän ei ole uskovainen.

En aio kirjoittaa mitään järkevää.

Ajauduin liian syville vesille yrittäessäni ajatella järkevästi, ja nyt olen hukassa. Minun aivoni eivät ole tarpeeksi kehittyneet näin vaativaan toimintaan kuin rationaalinen ajattelu. Vituttaa. Kun huomaan olevani umpikujassa, raivoan sisäisesti typeryyttä, jota vihaan, typeryyttä, jota havaitsen myös itsessänikin. Ja se ottaa perkeleesti pannuun.

On raskasta olla 18. Kukaan ei ota sinua tosissasi, mielipiteesi ovat melkolailla paskanhailee (vaikka niissä olisikin pointti), eikä väitteitäsi sen vuoksi tarvitse kumota. Ainut hyvä asia on se, että saat ostettua itse tupakkasi ja alkoholijuomasi. Itse huomasin tosin rahan hupenevan kovaakin vauhtia heti kun 18 tuli täyteen.

Miksi helvetissä minä välitän siitä ottaako kukaan minua tosissaan?
He ovat väärässä ja minä oikeassa. MUAHAHAHAHA.

Joo, paska provo.

Moro.

mitä minä teen kun työnnät kasvot edellä maahan
olen niin tottunut multa tuoksuu tutulle
ruoho tunkeutuu suuhuni ja tottakai
minä muistan kaiken annan anteeksi
nousen ylös ja käännän selkäni
en juokse
koska

tiedän millainen sinä olet
kuinka nautit kun näet toisten ihmisten kyyneleet
hädän kivun tuskan ja huudon
anelun ja avunpyynnöt
sinä olet ihminen, joka ottaa suojaansa
parantaa haavat ja heittää sitten
haaskalintujen syötäväksi
mutta en
minä koskaan
itke koska

sinuun sattuu kun olen jaloillani
kun näet minun kävelevän vahvana
kun sinun sanasi eivät enää lyö kasvojani
sinun vihasi syttyy kun en enää vain
välitä siitä mitä olet tehnyt mitä teet
mitä tulet tekemään
sinä kiemurtelet tuskasta kun minä hymyilen

minä lopettaisin kipusi jos voisin
mutta sinä vihaat ja rakastat minua ja
kaikkea liikaa jotta antaisit kenenkään auttaa
haluat tuhota minut mutta hajoat lopulta vain itse
ja vaikka kuinka selitän sinä et ymmärrä
mutta takiasi en enää
tunne olevani huono ja arvoton
en tunne syyllisyyttä vihaa tai katkeruutta
en surua tai kipua

minä tiedän
että jokin kaunis päivä juokset vielä minut kiinni
tartut olkapäihini ja työnnät pääni veden alle
itket ja pyydät anteeksi mutta et pysty lopettamaan
minä tuhosin sinun elämäsi, niin sinä ajattelet
ja silloin minä olen hävinnyt

en minä pelkää
vaikka tärisen kauhusta
tiedän että sinä tulet
sinä olet se, joka sulkee silmäni

ja kun minun sydämeni ei enää lyö
silloin koittaa myös sinun loppusi

---

ÖÖÖ WTF?

Huomenna. Huomenna olen juridisesti aikuinen. Tylsää, eikö?

MUTTA pääsen siskon kanssa terassille juomaan karpalolonkeroa. Nautinto.

Tekee mieli tupakkaa ja haluan ihmisten seuraan.

Netissä sanotaan, että Michael Jackson on kuollut. Surettaa vähän.

Hah hah hah hah hah hah hahhahahahaha.

Olen onnellinen vanhemmistani, he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen eikä minun tarvitse salailla yhtään mitään, ei tarvitse esittää, ja ennen kaikkea voin pyytää heiltä apua tuntematta häpeää. Kaikilla ei ole sellaisia vanhempia.

Ei tässä tiedä miten päin pitäisi elää, naiset ovat liian vaikeita ja miehet liian yksinkertaisia. Pillua pillua pillua ja aina vaan pillua, eikö mikään muu ole mielessä. Tuskin. Tukehtukaa.
Viikko ja kaksi päivää ja pääsen nauttimaan lonkeroa terassilla mukavien ihmisten seuraan.

Miksi en jaksa ajatella kuten kypsät ihmiset ajattelevat. Eihän siinä ole mitään järkeä.

Tänään olen tunteellinen enkä jaksaisi.

Kuuntelen Foo Fightersia ja tunnen, että jotain tai joku puuttuu.

olen yhä edelleen aina ja ikuisesti ihminen
enkä osaa käyttää sanoja loogisesti
nauran vatsalihakset rikki itken hengityksen katkolle
haukun kauniimmat koska itse haluan olla parempi
myönnän virheet ja etsin niitä lisää
sillä minähän olen helvetti soikoon ihminen
minussa on vikoja, epätäydellisyyttä ja pahuutta
niin kuin muissakin ja minussa eniten

ja silti he ovat typeriä
enkä minä yhtään sen viisaampi
minä rakastun ja minuun sattuu
minä vihaan ja silti minuun sattuu
en tunne mitään ja minuun ei satu
mutta minä vihaan sitä etten tunne mitään
ja jälleen sattuu
aivoja kiristää, tarvitsen lisää tilaa
selkeneviä ajatuksia koska minä
jumalauta haluan olla oikeassa
enkä koskaan ole mutta muut ovat silti väärässä

en ole ristiriidassa minkään kanssa ja silti
moraalini kertoo yhtä ja teen toista
yritän välittää mutta voima on lopussa jo
ennen kahtatoista koska en pääse lopputulokseen
en etsi vapautta mutta janoan sitä
vapautta elämän ajasta kahleista polttavasta tulesta
siitä että joku sanoo mitä minun pitäisi tehdä
kiroan ja kerron ettet sinä minua määrää
olen itsenäinen nainen ja silti soitan äidille
että miten perunamuussi tehdään
mitä kuuluu rakastan sinua olen taas perseauki
ja röökit on loppu
mutta en pyydä rahaa koska se on häpeä
vaikka häpeällä ei ole mitään väliä
koska olen ihminen vaikken itsenäinen
vaikka olen ristiriidassa elämän ihanuuden ja kauheuden kanssa
vaikka minä vihaan ja rakastan ja humallun ihmisistä
jotka ovat minua parempia hienompia kauniimpia laihempia

ei saa arvottaa mutta silti
se on niin jumalattoman hauskaa
jumalasta puheenollen
helvetti kutsuu jos olen väärässä maailmankatsomukseni suhteen
mutta totta kai minä olen oikeassa koska olen paras
ja silti huonoin ja juuri se onkin hienoa
minä olen ihminen herranjumala sentään
ei ole hienoa ihmistä ei ole oikeudenmukaista täysin epäitsekästä ihmistä
on vain massoja jotka laulaa pö pö pökerfeissii siiderihumalassa
filosofeja joiden puheet vaikuttavat viksuilta
mutta todellisuudessa he eivät tiedä mitään
on vain ihmisiä ilman aivoja ja aivoja ilman ihmisiä
ja ihmisiä jotka eivät osaa niitä käyttää ja
ihmisiä jotka käyttävät niitä väärin
ja kaikenlisäksi MINÄ
minä, joka olen hyvä ja paha ja ristiriidaton täydellisyys

en ymmärrä.