IRC-Galleria

Tänään olen tunteellinen enkä jaksaisi.

Kuuntelen Foo Fightersia ja tunnen, että jotain tai joku puuttuu.

olen yhä edelleen aina ja ikuisesti ihminen
enkä osaa käyttää sanoja loogisesti
nauran vatsalihakset rikki itken hengityksen katkolle
haukun kauniimmat koska itse haluan olla parempi
myönnän virheet ja etsin niitä lisää
sillä minähän olen helvetti soikoon ihminen
minussa on vikoja, epätäydellisyyttä ja pahuutta
niin kuin muissakin ja minussa eniten

ja silti he ovat typeriä
enkä minä yhtään sen viisaampi
minä rakastun ja minuun sattuu
minä vihaan ja silti minuun sattuu
en tunne mitään ja minuun ei satu
mutta minä vihaan sitä etten tunne mitään
ja jälleen sattuu
aivoja kiristää, tarvitsen lisää tilaa
selkeneviä ajatuksia koska minä
jumalauta haluan olla oikeassa
enkä koskaan ole mutta muut ovat silti väärässä

en ole ristiriidassa minkään kanssa ja silti
moraalini kertoo yhtä ja teen toista
yritän välittää mutta voima on lopussa jo
ennen kahtatoista koska en pääse lopputulokseen
en etsi vapautta mutta janoan sitä
vapautta elämän ajasta kahleista polttavasta tulesta
siitä että joku sanoo mitä minun pitäisi tehdä
kiroan ja kerron ettet sinä minua määrää
olen itsenäinen nainen ja silti soitan äidille
että miten perunamuussi tehdään
mitä kuuluu rakastan sinua olen taas perseauki
ja röökit on loppu
mutta en pyydä rahaa koska se on häpeä
vaikka häpeällä ei ole mitään väliä
koska olen ihminen vaikken itsenäinen
vaikka olen ristiriidassa elämän ihanuuden ja kauheuden kanssa
vaikka minä vihaan ja rakastan ja humallun ihmisistä
jotka ovat minua parempia hienompia kauniimpia laihempia

ei saa arvottaa mutta silti
se on niin jumalattoman hauskaa
jumalasta puheenollen
helvetti kutsuu jos olen väärässä maailmankatsomukseni suhteen
mutta totta kai minä olen oikeassa koska olen paras
ja silti huonoin ja juuri se onkin hienoa
minä olen ihminen herranjumala sentään
ei ole hienoa ihmistä ei ole oikeudenmukaista täysin epäitsekästä ihmistä
on vain massoja jotka laulaa pö pö pökerfeissii siiderihumalassa
filosofeja joiden puheet vaikuttavat viksuilta
mutta todellisuudessa he eivät tiedä mitään
on vain ihmisiä ilman aivoja ja aivoja ilman ihmisiä
ja ihmisiä jotka eivät osaa niitä käyttää ja
ihmisiä jotka käyttävät niitä väärin
ja kaikenlisäksi MINÄ
minä, joka olen hyvä ja paha ja ristiriidaton täydellisyys

en ymmärrä.

ja mitä minä olen sinulle tänään
kun itken enkä voi lopettaa
toivon
että
minut
terveeksi

rakastat.

Hui hai hiisi.

Nyt on oma koti/kämppä/asunto. Vaikea sanoa kodiksi vielä. Outoa O_o
Äitee kävi ja käytiin aukasemassa netti ja sen sellaista hömppää.

S tulossa yöksi <3 Ikävä syliin.

Ääh, olen liian lälly.

Hei tänään alkaa jahti.

ota kiinni vaikka arpiin sattuu
kyllä minä sinun ihosi kestän
vaikka tuoksusi tukkii hengitystiet
tässä minä olen

kuiskaan ihosi alle
täydellinen täydellinen täydellinen
painan selän seinää vasten ja
hymy kasvoilla yhä vain toivon

olisit minun

Siinä sie oot
ja minuu pelottaa.

"Just because I'm hurting
Doesn't mean I'm hurt
Doesn't mean I didn't get what I deserve
No better and no worse"

"(I'm screaming, "I love you so.")
On my own.
(My thoughts you can't decode)"




Hei tänään kai se päättyy.

Maistelen kaulasi mustelmia hymyilen hymyilen hymyilen olen sinut merkannut.
(Olet vihainen).
Astun ovestasi ulos ja minä tiedän ettei sylisi ole enää minulle avoin.
Katsot ikkunasta kun minä istun hangessa istun painun kasaan.
Hiljaa rinnassa risahtaa.

Katson silmiisi lasin takaa, heilutan kättä josta veri hiljaa vierii hihani sisään.
Näetkö, sinä satutit minua.
Mutta et sinä näe. Heilautat kättäsi ja vedät verhot ikkunasi eteen.

Sieraimissa haisee vielä kahden ihmisen hiki ja läheisyys ja tuhannen asteen lämpö.
Varovasti haistan sormiani, rautainen tuoksu värjää punaisella ihoani.
Hymyilen.

Makaan lumessa kunnes aika on lakannut. On vain varjoja luomieni alla.
Kasvojesi ääriviivat eivät hajoa. Pidän silmät kiinni ja olet yhä siinä.
Jos nyt päästän irti, en tule enää ikinä takaisin.
Pakkanen pihisyttää hengitystä, kurkku kuivuu, yskähdän.

Juuri kun luulen pääseväni eteenpäin, päälleni astuu varjo.
Siristän silmiäni, mutta en erota.
Varjo kysyy onko joku hätänä. Lempeä, kaunis ääni.
En saa sanaa suustani, on aivan liian kylmä.

Minä tärisen kun hän kantaa minut autoonsa. Katson vielä taakseni.
Olisin halunnut kuolla hänen pihalleen, olisin jäänyt katselemaan
kuinka hän löytäisi minut kuivana kylmänä elottomana ruumiina
- hänen takapihaltaan. Minä hengitän. Elän. Eikä hän tule minua
löytämään.

Auto on lämmin. Varjo on muuntautunut kauniskasvoiseksi mieheksi,
joka puhuu ja puhuu ja puhuu. Kauniilla äänellään hän järjestää
sanoista lauseita ja kysyy kysymyksiä joihin en vastaa.
Hetken haluan rakastua häneen, jotta tyhjiö olisi täytetty,
mutta ei se siltikään olisi.

Kiitos ja anteeksi, niin, minä pärjään nyt, kotini on tuossa.
Joo, olen ihan kunnossa nyt, kiitos vielä...
Varmasti varmasti.

Aivan varmasti.

"pidän sinusta siinä kaikki
pitääkö se todistaa tuhansilla sanoilla?"

olen iloinen että olet yhä siinä
vai oletko?