En näe sinua ajelehtimassa minun luo, eikö tuulikaan meitä yhteen tuo.
Yksin veneessäni maailmaa katselen, virheistäni kovan koron makselen.
Myrsky repii venettä alta, en enää parempaa aikaa odottaa malta.
Haluan vaipua uneen syvään, muistoihin, siihen kaikkeen hyvään.
Yhteiset matkat vain minun muistoihini jää, se oli sitä elämää.
Sinä puodotat muistot yli veneen, ne vaipuu syvälle kuohuvaan mereen.
En jaksa enää päätäni nostaa, antaa kohtalon minulle kostaa..
Kaikki voimat minulta veit, sillä kai nautinnon itsellesi teit.
Ei kultasiipi enää lennä, haluat kai uusiin tuuliin mennä.
En souda enää, tähän vain jään. Käsiini painan pään.
ei jaksa enää...