IRC-Galleria

Olenko väärälle polulle ajautunut? Vit*ttaa ja tekee mieli vetää tumut.
Eikö mikään ole kestävää? Surettaa ja tunnen vain häpeää.
En uskalla enää kaikkeani antaa, kohtalo tärkeimmät luotani kuitenkin pois kantaa.
Sinun pieni salaisuus, ei ole mulle asia uus..
Tätä osasin taas odottaa, enää maan pinnalle minua ei tarvitse pudottaa.
Nyt seison jaloillani maan päällä, kuitenkin kuin olisin särkyvällä jäällä.
Mikään ei enää yllätä minua, olen oppinut lukemaan sinua.

<3:lla Hunni

Mutta uusi päivä koittaa!!! :))



T.Hannele 21vee

Tarina pieksetystä sydämestä.

Nallet tapaavat toisensa myrskyisenä päivänä. Taustalla soi Tiger Armyn - Pain biisi. Nallet tappelevat kunnes toinen sanoo jotain niin pahaa että toisen sydän särkyy, sydän on pieksetty henkihieveriin eikä se enää ikinä palaa ennalleen.

Taistelun jälkeen toinen nalle katuu ja laulaa Volbeatin - something else or.. kaipaa rakastaan, mutta kaikki on jo liian myöhäistä.

Jos tunnen vääryttä kohdistuvan minuun, aiheutan järkyttävän hiivaleipäkohtauksen.

Huomenna aloitan ajokauden, jumaleisson ku mä en enää kestä tätä odottamista. Sit lähen kattoon Francinee, sit ajattelin tehdä myös jotain tosi villiä ja hemmotella mun "killiä". No eiiih..ton vaan kirjotin koska se rimmas ;) Oon hävytön lehmä.

Katselen porukoitten uuden kämpän ikkunasta, tekis mieli sylkeä alikulkevien ihmisten päälle, kostoks. Mutta en kuitenkaan tee niin. Tää pitkä perjantai on ihan perseestä, tää tosiaan on pitkä, tooooooooosi pitkä. Odotan jo paikat märkänä huomista, kaunista lauantaita kun linnut laulaa ja arska paistaa n. +10C asteilla, ja sitä kun Kawasaki karjaisee itsensä käyntiin, herää pitkiltä talviuniltaan. OIH!

Teen runon:

Pitkä perjantai on tämä, mieli on ontuva ja rämä. Ei aurinkokaan taivaalla paista, ja mielessä olisi vain kiihdytyskaista. Pitkä kuin Jeesuksen päivä, ja mullakin mielessä on pieni huolenhäivä. Mitä jos sataakin lunta, pilalle menee koko luomakunta..

T. Pikkupinnainen pikku-akka

On ollut ihmeellinen viikonloppu TAAS. Eilen alettiin Mariacaron kans tekemään dokumenttia Lapin elämästä ja etenkin män piipeleistä. Rakensimme pihalle piipeli-patsaan, mutta jumaleisson..se oli kaadettu. Syytimme tietenkin kateellisia tervolalaisia asiasta ja lähdimme ristiretkelle kultakurkeen.

Matka oli ihan vähän erikoinen. Sain tervolasta män piipeli-influenssan ja aloin voimaan pahoin (olin selvinpäin). Meidän oli pakko palata takaisin tukikohtaamme.

ei voi kertoa enempää.


T.Hannele ja mariaki vähän & män piipelit

Ps. On metsässä käärmeitä, helevetin pieniä käärmeitä..

Hahaa..no joo hame heilui ja mustelmia tuli, rockikin soi!! Ja nyt on AIVAN HIRVEÄ OLO! :D
Onnellinen mutta oksettava. Näin unta suolenpätkistä ja raa'asta jauhelihasta, heräsin ja olo oli jotain aivan kammottavaa. Pelotti, tärisytti, paleli, itketti ja nauratti, lähdin suihkuun ja palasin raikkaampana takasin peiton sisälle josta en ois halunnu nousta tähänkään mennessä.

Nyt on hirvee ihmispelko ja kaikkia muita tunteita, pakenen ehkä vuorille. Eilinen oli mielenkiintoinen päivä, tiger armyn biisi soi ehkä satoja jopa tuhansia kertoja. Kehosta ei löydy kohtaa joka ei ois kipeä, johtuu ehkä siitä että roikuin semmosessa tangossa kunnes eräs henkilö hyppäs muhun roikkumaan, mun hirvittävät lihakset ei kuitenkaan jaksanu pitää sekunttia pitempään kiinni ja lennettiin ryminällä lattialle. Sit sain lumipesun ja vähän väliä olin hangessa (en omasta tahdostani).

Silti naurua riitti. Tänään kävin MariaCaron kanssa thaimaalaisessa ravintolassa. Pystyin syömään n.kaksi haarukallista ja sit alko potkimaan LUJAA vastaan. Ne nuudelit näytti madoilta, seassa aivonpätkiä..

RUNO:
Kovia jätkiä ja suolen pätkiä. Meno oli letkeä, poden rapulahetkeä. Polvi musta, syli täynnä oksennusta..

Tänään on sellainen päivä että vekkihame heilahtaa ja mustat hiukset kietoutuu kampaukseksi.
Tänään mä rokkaan! Pikkusen punkkua, vähän sihii jne..

Ei muuta sanottavaa, villiä menoa ja silleen ;)

PS. Thänks bejbe tosta biisistä.. taisin rakastua

O-oujjeaah!! Francine tulee Ouluun huhtikuussa. Sillon pistän elämän pois raiteiltaan ja pistän ranttaliks..Rinttantanttantallallei!

Toivon syvästi ja erityisen hartaasti että keikalla soi She bop, call me ja bye biisit! Sillon hameen helmat heiluu ;) Francine tuo mukavia muistoja mieleen. "Karkasin" kesken häitten kuunteleen kaatosateeseen Francinea, enkä turhaan! Johan siinä bailatessa alko aurinkokin paistamaan :)
Vitsi, olin onnenpirkko!

Lisää muistoja siis vaan puskee, toivottavasti yhtä mieleenpainuvia kuin aikaisemmatkin.

Mut ei muuta, oon häpy!

"Bye baby byee..."

olihan se päivä..

Ok, ensinäki mä en enää ikinä vedä punkkua ja kirkasta naamariin. Olinhan mä pirtsakassa jamassa :D
Baariin asti en päässyt, vaan toimeliaana lähdin "iltalenkille". Kamu soitteli perään ja kysyi missä olin, mutta olin vastannut tylysti etten voi kertoa sijaintiani tuntemattomalle miespuoliselle soittajalle, turvallisuudesta on pidettävä huoli. Loppupeleissä olin kertonu kuitenki ku soittajan henkilöllisyys selvisi.

Heräsin tänä aamuna siihen että mulla ei ollut päällä muutako paksu nahkainen vyö. Olin hieman kummissani että mekon olin saanu pois päältä, mutta vyötä en.
Myös meikit ja hiukset oli jo valmiina kun heräsin. Hirvittävästä olotilasta huolimatta olin yllättävän iloinen ja aurinkoinen. Sain velipojalta myös krapula-aamun laulun, se meni jotenki näin "Hannele pieni krapula-petteriii..."

Selailin myös puhelinta ja silloin jouduin pakokauhun valtaan, koska en muistanut edellis yön puheluista mitään. Klo 4 tienoilla oli tullut puhelu ja olin siihen vastannut. En tiennyt kuka oli tuo mystinen soittaja, enkä tiennyt sitä mitä mä olin sille unissani lässyttäny. Mielessäni oli kaksi pahaa ajatusta, joko olin vastannut puhelimeen ja jatkanut unia äänekkäästi ähertäen, tai toinen että olin pirsakkana vastannut ja puhunut levottomia.

Onneksi soittaja selvisi päivän mittaan ja sekin että mitä olin sanonut. Olin valehdellut aika hävyttömiä. Väittäny että oon ihan hereillä että leppuuttelen vaan silmiä ja pötköttelen, paskat umpiunessahan mä olin.

Kivaa oli, otetaan pian taas uusiks!! Mutta seuraavalla kerralla jätän punkun ja venäläisen vodkan pois juomalistaltani. No onnekkainta on se etten muista paljon eilisestä, onneks! Eikä tarvi muistuttaa.