Olenko väärälle polulle ajautunut? Vit*ttaa ja tekee mieli vetää tumut.
Eikö mikään ole kestävää? Surettaa ja tunnen vain häpeää.
En uskalla enää kaikkeani antaa, kohtalo tärkeimmät luotani kuitenkin pois kantaa.
Sinun pieni salaisuus, ei ole mulle asia uus..
Tätä osasin taas odottaa, enää maan pinnalle minua ei tarvitse pudottaa.
Nyt seison jaloillani maan päällä, kuitenkin kuin olisin särkyvällä jäällä.
Mikään ei enää yllätä minua, olen oppinut lukemaan sinua.
<3:lla Hunni