IRC-Galleria

Öisin etsin sua viereltäni. Kuinka revin sinut irti mielestäni?
Sängyssään vitun prinsessa yksin vain makaa, odottaen kai turhaa ääniä ikkunansa takaa.
Hän ei enää palaa, ei minua syliinsä ota ja lujaa halaa.
Hän ei kyyneleitä poskeltani pyyhi pois.. kunpa vihdoinkin tunteisiin uskoa vois.
Eikai rohkeutta vain ole eteeni astua. En halua enää valheisiin ihastua.


"You got to lose to know how to win!"

Siitä onkin aikaa kun viimeks fiilistelin tänne kaikesta.


Ja taas kerran lankesin sinuun, johti se TAAS siihen samaan kaipauksen kipuun.
Miksi mahdollisuuksia sinulle annan ja pian taas särkynyttä sydäntä kannan?
Miksei sydämeni jo huomaa ettei sinua ole tehty onneani tuomaan?



Ei muuta kuin "voi kuinka ikävä tekeekään kipeää"

Jos sä kuutiopää vielä höristelet noita sun isoja sieraimias niin työnnän sulle hitsauspuikon nokkaan!

Ärsytti yhen tytön isot sieraimet, ei muuta.

Mutta itse asiaan nyt! Eli huomenna on kekkerit isolla B:llä. Mukaan on kutsuttu muun muassa Marley. Ja Marley on bileissä tietenki mukana, go Bob, go Bob!
MariaCaron kans kyllä hoidetaan tilanne.

Mulle on myös iskeny hirvittävä palju-kuume. EI kalju vaan palju. Töissä yks tyyppi oli näppärillä kätösillään tekassu sellaisen ja mun mielestä se näyttäis helevetin hyvältä mun pihalla. Tai oikeestaan missä vaan, kuhan voisin vaan lillua siellä Marleyn ja PinaColadan kans. Taustalla vois soida reggae.

Haluttaa myös ihan naamattomasti nassee! Pitäskö sortua vai pitäskö olla sortumatta?

Kiitos, HanuHane kuittaa!

Road trip on tehty. Näimme niin paljon uutta ja ihmeellistä, että ihan sääliksi käy..
Ajokilometrejä kertyi edestakaisin 534km, päädyimme siis Neuvostoliiton rajalle tanssimaan ripaskaa eräänlaisesta syndroomasta kärsivien alkuasukkaiden kanssa.

Matka oli niin opettavainen, pääsimmehän kuitenkin seuraamaan mitä vaikutusta sukurutsauksella on jälkipolveen. Eli jos et halua kierosilmäistä pygmiä niin älä himoise serkkuasi.

Kiitos Maria ja Marjo tästä yhteisestä ajasta.

Olen tämän viikon harrastellut matkailua. Käväsin Porvoossa mutkan ja siellä oli aivan ihanaa <3 ^_^
Remua en vieläkään siellä nähnyt, mutta..ehkä se ei haittaa.

Eilen palasin takas Lapin perukoille, ja tänään lähden kenties vielä kauemmas pohjoiseen, sinne missä ihmisetkin ovat vielä melko alkukantaisia. Eli jos näette minut jossain, niin voitte vain hävetä itseänne. Minä en tunne häpeää, enkä vastaa tekojeni seurauksista, vaan te vastaatte niistä.

Mariacaro, tänään otamme uuden suunnan.

Tuuli viheltää korkealla, haluan lentää sen siivellä.
Kun kaukana kuljen, sinut sydämeeni suljen.
Päällä kirkkaiden tähtien tanssin, ja sieltä sinua katson kaipauksin.
Unissasi sinua halaan ja taas meren laineille palaan.
Muistot maahan peitän ja nokipannukahvit keitän..joo just..
Muistot maahan peitän, ja nukahtaessasi poskeasi silitän.
Suudelmin sinut saattelen, palasen rakkaudestani ajatuksiisi peittelen.
Soita ne sävelet taivaisiin asti, niin kauniisti ja ihanasti.
Hei hei, sanon sulle vain. Sinua rakastan mä ain'.

T. Kikkarapää

Niin ne ajat muuttuvat..

Katselen ulos merenrantaan. Kaksi ihmistä istuu vierekkäin rannalla ja tyttö saa hengailla jäbän kainalossa. Se näyttää niin kivalta.

Tarvin ystävän jonka vierellä itsekkin istuisin. Oltais ajeltu Eurooppaan johonkin kauniiseen paikkaan ja jääty siihen nauttimaan elämästä. Mutta kuten sanoin..ajat muuttuvat. Tarvin ystävän..
Ahh..unelmia ei ainakaan tästä päästä puutu.

Ensi vuonna voin taas lukea tätä, ja ehkä nauraa kuinka hassu olenkaan ollut.

Odotan myös talvea, kerrankin. Saan uuden putken Hondaan jonka tärkeä ihminen valmistaa. Sitten nuotitan raikuvin sävelin iltataivaan, saan tähdetkin loistamaan. Ei siitä laulua tule, mutta ääntä kuitenkin.

Horisen taas mitä sattuun, ku kelaan satoja jopa tuhansia asioita kerralla. Nyt lopetan tän ja lähen matkoihini taas..

T: ..en ees keksi mitään..

Monesti mietin sitä aikaa jota kanssasi vietin.
Virheitä ei tekemättömäksi saa, enkä pysty sitä unohtaa.
Uusi aika on taas koittanut, sävelet tuuleen hän on soittanut.
Mahdollisuus uudelle annetaan, kenties kohti pettymystä kortemme kannetaan.

Mmm..

T.Honda-Hunni

Olenko väärälle polulle ajautunut? Vit*ttaa ja tekee mieli vetää tumut.
Eikö mikään ole kestävää? Surettaa ja tunnen vain häpeää.
En uskalla enää kaikkeani antaa, kohtalo tärkeimmät luotani kuitenkin pois kantaa.
Sinun pieni salaisuus, ei ole mulle asia uus..
Tätä osasin taas odottaa, enää maan pinnalle minua ei tarvitse pudottaa.
Nyt seison jaloillani maan päällä, kuitenkin kuin olisin särkyvällä jäällä.
Mikään ei enää yllätä minua, olen oppinut lukemaan sinua.

<3:lla Hunni