Valheet iltaan jää,
loput pohjaan painuu,
haavan yöhön viiltää.
Uni loppu on, sana tahditon
sitoi jalat tanssijan,
köydet kiinni jää.
En enää opi tanssimaan,
istun alla tyhjän taivaan.
Yö miettii vaieten
kanssa syyllisen.
Jokainen muisto on portti vain,
jonka omatunto sulkee.
En enää opi tanssimaan,
en enää koskaan uudestaan.
En halua muistaa suudelmaa,
en ääntäs luoksein kutsuvaa.
Kaiken vain kuiskaus vei,
unohdusta kaipuu salli ei.
Muistot juuttui kallioihin,
kun hyöky iski tanssijoihin,
aalto kaatui kuiskaten.
Tiedät valheen.