IRC-Galleria

Se oli se yksi kerta kun laskin kelkalla niin isosta hyppyristä, että tuntui kun olisin lentänyt. Olin vapaa ennen kipua, olin hetken vapaa ennen murtuneita luita ja sydäntä. Se oli se kerta kun hivuttauduin kympin reunalle ja katselin alhaalla uivia muurahaisia, auringossa kylpevä vesi sokaisi minut, spontaani hetki jolloin ilma pysähtyi, hävisi, haihtui keuhkoistani, näin taivaanrannan, nousin, hyppäsin. En tiennyt painovoiman olemassaolosta, mitä nyt ne kaikki mustelmat ohuissa koivissani. Supermies lensi, minäkin. Läpi kahden elämää rakentavan elementin yhtenä elektronina, molekyylinä, pisarana, hiilivetynä. Sydän pumppasi verta minuun. Olin kaikkeus ja kaikkeus oli olemassa. Kaikkialla.

Silloin kun lumi tuntui kädessä pehmeältä, kun tarrattiin siniseen pulkkaan jäätyneillä käsillä.
– Kuka on ensin alhaalla!
Huudettiin.

Kun oltiin täysin yllättyneitä saamistamme lahjoista ja se päivä kun paketista kuoriutui 8 bittinen Nintendo. Mario piti saada rotkon yli heilauttamalla ohjainta. Heilutettiin ihmisille bussista, tehtiin naamoja, naurettiin. Keinut heiluivat ja koko maailma niiden mukana. Lapsen riemua on vaikea ymmärtää haavoittuneella sielulla.

Hyvää yötä.

Huomenna olen jo uusi luku.
Numero...