Minä kysyn,
oisko helpompaa
kulkee niin kuin sokeena
ja olla vaan kuin ei huomaiskaan asioiden suhteita
ja niiden ristiriitoja
ja kaikkee,
mikä tuskaa lisää kuitenkin.
Kun jälleen pöytäs puhdistat
ja alkuun siirrät nappulat,
helpompaa on kelluu vaan
ja antaa virran kuljettaa,
antaa sen tuudittaa
ja nukahtaa,
eikä taistella vastaan.
Kaduilla tuulee taas,
tuli on irrallaan.
Henkilökohtaista mikään ei oo.
Kaduilla tuulee taas,
savua ilmassa.
Henkilökohtaista tai muuten vaan.
Tuskallisen suhteellista totuus on,
ei lopullista.
Veden lailla muotoutuu uomaan,
josta sen täytyy mahtuu.
Mä en puhu roskaa,
vaikka en anna sydäntäin ostaa.
Onko olemassakaan
kokonaista totuutta?
Sirpaleita kerännyt oon aivan liikaa