Ihmeellista kuinka läheiset ihmiset vieraantu toisistaan helposti. Tapasin tässä juuri erään ihmisen, "entisesta elämästä". Me olimme kun paita ja peppu, vietettiin aika yhdessä koko ajan, tai sit tuntien puhelinmarafon päivittäin. Nyt törmättiin kadulla eikä kummallakaan ole ollut mitään sanottavaa... Ei ees kiinnostanut kuulla, eikä kertoa... Katsoin silmiin ihan eri ihmistä, ei stä minkä tunsin. Näin täysin veraan hahmon. Vaikkei meille koskaan mitään riita ole tullut tai yms. hmm... Elämä kulkee ja etenee kun laiva, toiset jää siihen, toiset hyppä kyydistä...
Taas joitain ihmisiä pitäis heittä menee laidan yli, muttei pysty. Jää koukkuun ku nisti kamaansa...