IRC-Galleria

Koko pv istunut koneella taas. Olen addikti, onneks huomen vien sen pois. Pää ihan tyhjä, mieless vain yksi sama juttu, mitään muuta. Mä näytän nauttivan siitä että olen surullinen - olen surenut jo useamman kuukauden ja jotenkin se on jo osa minua -sairas ihminen kait olen. Mut tänään taisin laitta pisten ainakin yhdessä elämänvaiheessa. En tiedä miten se nyt onkaan, mutta jotenkin haikea olo, mut kait sitä on vihdoin päästettävä irti vaikkei halua. Saa nähdä millainen ääni kellossa huomen, välill tuntuu että olen raskaana oleva nainen, mun mieliala ja mielipiteet vaihtuu päivän aikana satoja kertoja. Onneksi huomenna näen Tuulin taas, se saa minuun energiavirtauksia ja edes hetkellisesti uskoa huomiseen ja valoon tunnellissa. Ihmeellistä kuinka ihminen vaan omalla seuraalla voi vaikuttaa niin paljon, tietämättä. Olen todella iloinen että tapasin hänet ja pitäisi kiittä siitä Pukkulanttua.