IRC-Galleria

Jaaså, nyt näin vuoden lopussa pitäis kait kurkista takse ja saldota mennyttä vuotta. Tänä vuonna mulle ei kauheesti "vissyjä" tapahtunut, mutta sitä erikoisempi kausi takana. Mennyt vuosi jakautuu melko tasan kahtia. Ensimmäinen puolisko oli onnea täynä. Vaikka pieniä ikäviä juttuja tapahtuikin, olin kuitenkin aika optimistinen tulevan suhteen. Tunsin olevani elossa ja mikään ei voinut estää menoa. Toinen puolisko taas oli se kausi kun KAIKKI kaatui päälle ja useamman kerran. Rakkaan ihmisen menetys, lasten menetys, sairastuminen, ne oikeuskäsittelyt yms. Tällä hetkellä ei kovin optimistinen olo ole, mut kait tää jossain vaiheessa tästä. Hassua että kaiken paskan keskellä minua kalvaa eniten se mikä on oikeastaan pienin murhe. Näin jouluna, vaikka en voi sietää koko "juhlaa", tunne itseni aikä hylkiöksi. Joudun viettää joulun yksin, kissan ja papukaijojen kanssa. Uusi vuosi ilmeisesti kans. Hassua että edelleenkin ajattelen "toisesta puoliskosta" vaikka siel on ihan uudet kujeet ja uudet ihmiset ympärillä. Mä en sinne kuulu. Se masentaa vaikka kuinka yritän käsitellä asiaa. Pistä miettimään mitä mussa on vikana etten kelpaa ja etten ansaitse ihan vaan maalista onnea. En odota pilvilinnoja, enkä valkoista ratsua, yöhali riittäisi. Mutta... Äääh.. taas sama virsi, vitut!
Tuulin kanssa onneksi tule nyt vietettyä aikaa ja on jotenkin sellainen olo, että siinä on se mun perhe ja rutiini elämä. Ruuan laitto, lahjojen paketoiminen, kaupassa käyminen ja muuten vaan keskusteleminen elämästä. Kunnes tunnit tulee täyteen ja pitä lähteä tyhjään, kylmään kotiin...