Oi että ku olen onnellinen siitä että minulla on viell edes muutama ystävä joihin voin luotta. Kiitos Sanne ja Jussi näistä päivistä! Ilman teitä en olisi ehkä ollut enää täällä. Oli ihana touhuta ja tehdä kaikkea. En muista edes millo viimeks jouduin polltopuita tekee, varmaan joskus kotimaassa... Teidän talo on sit niin nätti! Olen hieman (eikä niinkä hieman) kade. Minäkin haluaisin näin. Oma kulta, oma talo, paljon ystäviä. Ehkä joskus, ehkä... Kiitos kulta kaunis että jaksoit kuunella mun itkuja (ja nyt taas pillitän) auttoi paljon. Katostaan uskallaanko ens yönä ehkä jopa nukahta ja nukkua ilman painajaisia. Olette molemmat tärkeitä!
Sitten tänään oven taakse ilmeistyi kaksi joulupukkia. Ne toi minulle TIETOKONEN ja NETTIYHTEYDEN! En tiedä mitä olen tehnyt ansaitakseen sen, mutta niin suurta kiitosta ei ole olemassakaan milaisen haluiasin sanoa! KIITOS Ari ja Jussi! Tekin kaksi olette niin paljon kestäneet minua että välillä itsekki ihmettelen! Kaikki mun oikut ja sekoilut, masennukset ja ylipirteisyyden. Näiden vuosien aikana kyllä näkee kuka oikeesti välittä ja kuka ei. Kiitos teille vielä kerran!