Menin jo laskuissa sekasin kuinka monta tuntia (päivää, vuorokautta) olen valvonut. Nukkuminen pelottaa... Takaraivossa edellenkin se yks ja sama ihminen ja ajatukset siitä mitä mussa noin pahasti vialla etten kelpaa enkä ansaitse, huoh. Väsyttää jo itteään tuollainen olo, mut ylikin en pääse. Tunnen itseäni niin petetyks ja niin mitätömäksi... Jotenkin olo ku kärpäsellä jota vaan sormella painetaan lasia vasteen ja viell nautinnolla revitään sisukset ulos...
Huomen esitys, tänään harkoissa räjähdin itkuun kesken kaiken ( tuli NIIN mieleen L-Koodin viimeinen jakso ja Alice ja sen masennus. NIIN MINUA! ) toivottavasti huomen/tänään siis/ jaksan pitää tunteet sisälläni. Mut ku se mun rooli on NIIN...en osa sanoin kuvata... aivan liian lähellä mua tällä hetkellä, aivan liiankin paljon....
Ahdistukseen turvaudun nettiin ja ihmisiin siell, edes hetkeksi saan unohdettua asiat... Jeah, mulla on elämä ja kuten eräs sanoi "uskallan elää täysillä" ja PASKAT!
Uusimmat blogimerkinnät
- syndet 02.04.
- o_0 31.12.
- Ensiesitys Venäjällä 18.12.
- Tuxu on nykyään uskovainen! 28.11.
- [Ei aihetta] 07.11.
- eni-ilta 25.09.
- lähetyksessä 30.08.
- viimeisin työ 27.08.
- NRJ 26.08.
- duuni 05.08.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (41)
-
▼
2007 (226)
- ▶ joulukuu 2007 (10)
- ▶ marraskuu 2007 (10)
- ▶ lokakuu 2007 (26)
- ▶ syyskuu 2007 (17)
- ▶ elokuu 2007 (3)
- ▶ heinäkuu 2007 (3)
- ▶ kesäkuu 2007 (5)
- ▶ toukokuu 2007 (16)
- ▶ huhtikuu 2007 (33)
- ▶ maaliskuu 2007 (33)
- ▶ helmikuu 2007 (16)
- ▶ tammikuu 2007 (54)
- ▶ 2006 (144)
- ▶ 2005 (30)