Olemme liian ihmisiä, me rakastamme liika, näkemättä toisten planeetojen valoja. Jossain avaruus laskee tähtiään, muttei vuosisatojenkaan päästä pysty kaikkia laskemaan! Älä vaan rakasta minua, älä! Ole kanssani julmempi, aktiivisempi! Älä pyytele anteeksi, tee mulle perversio. Aina tule olemaan niin, ne jotka meitä rakastaa katkaisevat meiltä siivet kirvellään ja sammuttavat valon! Avuruus meille kettuilee ja vie tähdet sinne minne ihmiselle tietä ole. Päästä meitä sinne, älä rakasta meitä, ole meille julmempi..... Ja tulet ymmärtämän raipan iloja. Kivun ja surun läpi tulet näkemän tien syynninpäästölle - perversiolle. Näin tulee aina olemaan....