IRC-Galleria

Tääs tälläinen päivä ja yö takana ja edessä. Mielessa taas sama juttu. Elämässäni on 4 henkilöä joita rakastan ja kaipaan joka päivä. Joita haluan halata ja sanoa heille että rakastan vaikka ne olisi syntisiä ja likasia. Rakastan kaikineen vioinen. Haluan halata niitä ja saada halauksen takaisin. Haluan tuntea heidän tuoksua ja olla vaan, viettää aikaa. Nukahtaa onnellisena tietäen että ne ovat osa minun elämää. Mutta olen niin kamala ja hirveä etten yhtäkään niistä saa nähdä, saa kosketta, hallata. Mitä olen tehnyt ansaitakseen moisen? Mikä meni pieleen mun elämässä näin pahasti? Miksi mun täyty olla onneton kun muut saavat nauttia heidän läsnäolosta? Miksi täysin vieras ihminen voi leikkiä isä mun lapsille ja päättä heidän puolesta mikä heille hyväksi ja mikä ei? Saavatko ne nähdä minua, olla tekemisissa kanssani. Miksi rakas mies sanoo että rakasta mua ja ettei mussa ole mitään vikana, mutta siltti ahdistuu kun haluan ilmaista tunteitani, ei haluaa otta vastaan eikä antaa takaisin sitä suuurinta? Miksi hän jakaa elämän ilot ja surut jonkun muun kanssa? Mikä mussa noin pahati pielessä?

Ja jotain omasta päiväkirjasta vuosien takaa, oi kunka taas osuu tähän hetkeen!


Neljas vuosi jo sota menossa, omakseen ilokseen
Neljas vuosi kun pimahdan joka päivä
Neljäs vuosi jo kun kävelen sua kohti
4 krt vangiks päädyin
4 krt tunnettomasti häivyin
4 krt sieluni sotkin tuleen
4 krt sydämeni meressä hukutin
4 krt yritin tappaa, mutten tappanut
4 elämä menetin
4 ihmettä näin
4 sanaa toistelin ja toistelen
4 sanaa rakkaudesta sanon ja voin kuolla
4 sanaa rakkaudesta : sinua mä vieläkin rakastan!
Näin teitä makaavan kuun alla kuolleina ruumiina
Kuu loisti veresenä tähtenä
Suolaisena merenä
Loista sinäkin
Itke sinäki
Mut älä ole hiljää
Vaikka olet kuolemaisillaan: rukoile ja laulaa