JIIHA, pitikin sitä elää melkein kolmekymppiseks et näkee elämänsä ensimmäisen märän unen!
No niin, eipä mennyt kauaan ku erästä perheenjäsentä alkoi kadutta, ettei ollut häissämme!
Onnittelenko äitiäni ja mummoani huomenna, vaikka heidän suhtautuminen minuun on mitä on tällä hetkellä?!
Voiko ihminen olla fiksu mutta heikko persoona ja voiko olla tyhmä, mutta vahva persoona?!
Voiko ihminen ikävöidä sitä mitä sillä ei ees koskaan ollutkaan?
Voiko eheyttä uskovaista, saada hänet ymmärtämään että raamattu on suurimmaks osaksi liian vanha teos tähän maailmaan?!