Ystäväni, ainoa linkki, joka enää jäljellä siihen minuun onnelliseen lapsuuteen lähetti minulle elokuvan. Elokuva ittessään ei ollut kovin kaksinen, mutta herätti niin voimakkaita tunteita minussa. Yhtäkkiä muistin sen kaiken minkä kaipaan, sen huolettoman, ihanan elämän. Sen kauniin kaupungin, niitä ihmisiä. Niitä aikoja kun minäkin saatoin pysäyttää ihmistä kadulla kysyäkseen että voisko hän muistuttaa mulle sen ja sen biisin melodian, ku se nyt on vähän hakusessa. Eikä mua katsottu kieroon vaan autettu. Kiitos kaunis riitti eikä tarvinnut siitä maksaa. Sitä aikaa kun yöt ovat melkein yhtä valoista kun yöt, lämmin ja kostea ilma, sillat nostettu ja täytyy odottaa aamua jos haluaa päästä kotiin sillä et tietenkään kerennyt ajoissa mennä toiselle puolelle kun oli niin kiva kavereiden kanssa....
http://www.photostranger.com/gallery/gallery_russia/petersburg-1/