IRC-Galleria

mä olen sitten oikeasti kirottu ihminen, vaikka kuinka sitä yrittää nousta ylös niin jokin lyö alas ja tuplasti kovemmalla voimalla kun edellisen kerran. Nyt, vuoden lopussa olen samassa tilanteessa kun kesällä, jodun tekemisiin asioiden kanssa joita kukaan ei toivo edes viholliselle. Ensi viikko pelottaa, tulen olemaan kasvotusten asian kanssa jota olen paennut jo vuosia. Yöunet on kyllä jäänet vähälle, eikä edes unilääkkeet auta. Nooh, ehkä sitten kun se on ohi niin saan rauhan..?

Tiedättehan sen pelin, en ole koskaan sitä ja tätä... Yleensä olen se joka on kaikkea kokeilut, mut eilen vastaan tuli yksinkertainen juttu... En ole koskaan saanut kukkia!

-minä rakastan sinua!
-minäpä olen laihtunut 10kg.
-eiku kuuletko, rakastan sinua ja kaipaan!
-Mä harrastin kimppaa viime viikonloppuna....

Jeps, näin se mun elämässä menee.

Toivottavasti sain pilattua edes vähän sun iltaasi ja edes pieni vitutus oli sulla päällä kun lähdit. Tiedostathan että näin tulen tekemään joka krt, teen kaiken sen eteen ettei sinulla ole hauskaa samassa paikkaa mun kaa. Ehkä silloin opit ymmärtämään milt musta tuntuu kerran epmatia sulle tuntematon käsite!

JEEEEE! Siis ihQ Daah! Ei voi olla totta! Voiko netissä sittenkin olla jotain IHMISIÄ?! Tänä yönä koin jotain uskomatonta! Mä ihan fiiliksissa! JEEEE!!!

ÄÄÄÄH....!!!!! Levoton olo, paska fiilis.... Kun en oo yksin niin melkein unohdan huolet ja kaikki hyvin, mut kun jään yksin niin taas sitä itkua väännän. Se yks ja sama juttu. Välillä olo ettei se kuuluu mun elämän enää (eikä se kuulukkaan) mut välillä NIIN sitä juuri suren, että oli osa mua muttei ole... MILLO MÄ SAAN AIVOT?!

On ollut aika paljon ajatuksia kaikista kivoista kirjoituksista, paljon vääryttä tässä maailmassa ja ajatuksia herättävää juttua, mutten kerkiä enkä jaksaa kirjoittaa...

Kaikki on niin suhteellista, toiset valittaa ja toiset nauttii, toiset stressaa ja toiset lisävät vettä myllyyn. Toiset viihty yksin, toisille se on pahin rangastus. Toiset kutsuvat itseään parhaaksi ystäväksi ja toiset todistavat teollaan olevansa sellasia. Yhdet sanovat, mutteivat tarkoita sitä kun toiset taas eivät paljoa lupailee mutta toimivat. Toiset rakastavat ja toiset sallivat että heitä rakastetaan...

Niinpä niin, mikäs se sellainen ja eroako tavallisesta? Tätä pähkäilimme monen ihmisen voimiin useamman tunnin, pääsemättä mihinkään lopputulokseen...

vuosi sitten aloin pitää tätä blogia, kaikkea odotin tulevalta vuodelta, muttei tälläistä.. nooh, miten ne uskovaiset sanoo.. tutkimattomat ne herran tiet on.. tosiaan!

Hassua kun ihminen miettii mitä on saanut aikaseks jollaki aikavälillä tai jossain tilanteessa, niin sillo mietitään vain saavutuksia, sitä mikä olisi tavalla tai toiseella edistänyt tai näyttänyt itseään hyvässä valossa. Kukaan ei sanoo, että tämän vuoden aikana pilasin yhden ihmisen elämän, tein kaiken sen eteen että hän olisi mahdollisimman surkeassa tilanteessa, enkä edes kadu sitä vaan nautin tilanteesta... Kävelin parin muun yli omien tarpeiden takia ja sain kassatytölle potkut koskan hän antoi mulle vahingossa 10centtiä vähemmän takaisin. Olen ylpeä saavutuksistani! Miksiköhan ei kukaan näitä edes miettii kun ajattelee tekojaan?
Olisin juuri tällä hetkellä voinut olla maailmanympärimatkaalla, mutta nyt ihan eri ihminen on paikallani. Olisin asunut ihan eri paikassa ja muutenkin ollut kunnon prinsessa. Olisin myös henkisesti voinut olla paljon tasapanoisempi ja rauhallisempi. En olisi tienyt sydänsuruista mitään jos olisin fiksu ihminen. Mutta ku en ole. Sorruin jonkun itsekkän pikku paskan pauloihin, joka ei ees jaksanut viettää ihan tavallista arkea kanssani. Katsoin tässä taannoin "Rimakauhua ja rakkautta", seurusteleva pariskunta pelasi jotain sanapelia, jutteli ja nauroi. Kummallakaan ei ollut kiire tehdä jotain omaa tai omien kavereiden luo. Tuli NIIN surullinen olo. Miks ihmeess mun piti rakastua ihmiseen joka ei moiseen kanssani pystyy? Tai halua... Joka niin prkl:n itsekäs että ei ees huomaa kuinka hän loukkaa toista omalla käytöksellä ja luule olevansa "hyvä tyyppi". Miksi mä tiedostan noita kaikki sen "puutteitta" ja vihan sitä yli kaiken ja silti odotan joka pv ja unelmoin että vielä joku pv saan nukahtaa viereen ja olla varma että näin tulee olee myös huomenna ja ylihuomenna ja viikon ja kk päästä. Mut heh, kaikkea voi unelmoida.