IRC-Galleria

ai niin, saihan mä jolulahjaks Creative Zen V:n, eli siis Creativin versiö iPodista, mut onnistuin hukkamaan sen sillo siskun kaa ollessa ulkona... ja pankkikortin kans jossain vaiheessa taksissa... että kivasti vaan menee....

koira: Moikka! Mikäs sun nimi on?
mies: Moi vaan! Oon Tapio, sä?
Koira: Musti. Hey, mulla oli sulle asiaa, haluaisin pyytä palvelusta.
mies: Niin mullakin oli asia, voisitko vahtia mun lasta hetken?
koira: Ok, jos sä hukutat mun pentua puolestani!

Jeps, näin tällästä mun unissa...

Luuletko että sun joulu on mennyt persilleen??? Ei hätä! Lue seuraava texti ja totea että sulla mene hyvin...
Aatton aattona ajattelin olla hyvä ihminen ja yrittää saada läheistä ihmistä rentoutumaan. Eli pakotin siskoni (tai no, ei sitä tarvinnut pahemmin pakottaa) ulos. Mamaan. Viimeks se tykkäs Herkkust ja aattelin että Mamassa se saattta viihtyä paremmin. PASKAT! Jatkuva marinaa ja vittuilua.
Nyt, jo 7 kk itkemisen jälkeen vihdoin tuli vastaan ihminen joka oli edes pikkasen kiinnostava. Sisko dissaa sen tietty heti ja latele vittuiluja. Annan olla. Sitten kotimatka. Tietty taxilla. Viimeiset pennoset menee siihen (millä vitulla elän seuraavan kuukauden?!?!). Aatto sitten mene krapulassa, kotona, kunnes sisko soittaa ja pakottaa mut sinne (tietty kahta krt ei tarvinnut ehdottaa, parempi se joulu jonkun kaa ku yksin). Hirveän vaivan jälkeen ilmestyn sinne. Siell tietty siskon tyttö ja sen BF. Jostain syystä sisko keksii että yritän flirtailla sen miehen kaa (HALOOO!) ja järjestää sellaiset kemut ja konsertit että lähden puolen yön aikoihin kävelee raiteitä pitkiin kotiin. Matka kesti 4h! Sitten vaan kännit päälle itteksen, kun viimeinen juoppo... OI JOULU!
Tapaninpäivänä heräsin ja tajusin: nimeltämainitsematon löysin uuden. Tiedän sen, en tiedä mistä, mutta tiedän... ja vaikka se ei kuuluu mulle, se sattuu ja vitusti... enkä ees tietä onko se vaan mun mielikuvitusta vai taas sitä ku tiedän asioita joita ei vältämättä pitäis tietää...
MIKSI MÄ EN VOI OLLA NORMAALI JA ETTÄ MULLA MENIS NIIN KUIN MUILLA?!

Jaaså, nyt näin vuoden lopussa pitäis kait kurkista takse ja saldota mennyttä vuotta. Tänä vuonna mulle ei kauheesti "vissyjä" tapahtunut, mutta sitä erikoisempi kausi takana. Mennyt vuosi jakautuu melko tasan kahtia. Ensimmäinen puolisko oli onnea täynä. Vaikka pieniä ikäviä juttuja tapahtuikin, olin kuitenkin aika optimistinen tulevan suhteen. Tunsin olevani elossa ja mikään ei voinut estää menoa. Toinen puolisko taas oli se kausi kun KAIKKI kaatui päälle ja useamman kerran. Rakkaan ihmisen menetys, lasten menetys, sairastuminen, ne oikeuskäsittelyt yms. Tällä hetkellä ei kovin optimistinen olo ole, mut kait tää jossain vaiheessa tästä. Hassua että kaiken paskan keskellä minua kalvaa eniten se mikä on oikeastaan pienin murhe. Näin jouluna, vaikka en voi sietää koko "juhlaa", tunne itseni aikä hylkiöksi. Joudun viettää joulun yksin, kissan ja papukaijojen kanssa. Uusi vuosi ilmeisesti kans. Hassua että edelleenkin ajattelen "toisesta puoliskosta" vaikka siel on ihan uudet kujeet ja uudet ihmiset ympärillä. Mä en sinne kuulu. Se masentaa vaikka kuinka yritän käsitellä asiaa. Pistä miettimään mitä mussa on vikana etten kelpaa ja etten ansaitse ihan vaan maalista onnea. En odota pilvilinnoja, enkä valkoista ratsua, yöhali riittäisi. Mutta... Äääh.. taas sama virsi, vitut!
Tuulin kanssa onneksi tule nyt vietettyä aikaa ja on jotenkin sellainen olo, että siinä on se mun perhe ja rutiini elämä. Ruuan laitto, lahjojen paketoiminen, kaupassa käyminen ja muuten vaan keskusteleminen elämästä. Kunnes tunnit tulee täyteen ja pitä lähteä tyhjään, kylmään kotiin...

Joulupukki kävi mun luona, sain Kumman kaa molemmat kaudet ja Geishan muistelmat DVD.nä ja IIIIIIISON krapulan!

Oletteko nähneet sen Kumman kaa jakson missä Ellu ja Anne katsoo päivittäin urheilu-uutiset ku se juontaja on niin ihQ? Nyt mä katselen kolmosen uutiset. Aaro Kajaste -voi ku siinä on jotian! Ei komistus, mutta jotain siin on. Tollasen mä ittelle haluan :D

Lukekaa ja osallistukaa. Meitä on näköjään moneks!

http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=9083006&p=1&tmode=1&smode=1

Tääll blogeissa usein näkee "jos luet tätä tee sitä ja tätä" mua rupes kiinnostaa kuinka moni jaksaa lukea tätä mun skeidaa...
eli jos luet tätä niin jätä joku kommentti, ihan mikä vaan, vaikka vain pisten, pirivana tai ei...

taidanpa ilmoittautua jonnekkin vapaehtoiseksi... ihan minne vaan kunhan kauas täältä, näistä paheista tästä surusta HÄNESTÄ. Tai sit menen lobotomiaan tai ostan uudet aivot. Ettei tarvis vetää perseet joka pv että voisi nukahtaa. Ettei tarvis miettiä missä hän on ja mitä tekee ja kenen kanssa. Ajatteleko hän minua vai olenko tosiaan ollut vain välipysähdyspaikka Siberian radalla.
Mun ympärillä paljon hienoja ihmisiä, mut mua ne ei kiinnosta, tosin en mäkään heitä... Joskus näkee jonkun kiinnostavan, mut mä olen niin tyhmä ja ruma ettei ole mahdollisuutta edes tutustua. Jos sellaisen saan niin tyrin koko jutun, pakenen kotiin itkemään sit ihan toista. Pliis, tehkä mulle jotain, hankikaa mulle elämää ku mä itse en siihen kykene näköjään...

Valitinpa ennekin kuinka paljon inhoan tätä kaupallista joulua. Tänä vuonna tein jo joulu ostokset. Lahjoja eivät saa mun lapset, eivätkä kaverit, ei edes äiti tai isä. Heillä on jo kaikkea. Tämän stressin ja paineen alla ihmiset unohtavat joulun perimmäisen tarkoituksen. Ehkäpä tämä muistutta teitä ja palauttaa maan pinnalle.

www.toisenlainenlahja.fi ja www.lahjaksilehma.fi Minä kävin jo lahja ostoksilla! Entäs sinä?!