Ulkona on vihdoin lunta, valkoiset jänikset nayttävät jopa luonnolisilta valkoisella maalla, tosin kun viell viiko sitten kun nurmi oli vihreä ja jänikset valkoiset. Sään on vähän harmaa ja minun rytmi aivan sekaisin. Tosin kuten pääkin. Kuten Eräs ystävä tuoll kirjoitti, olen aika hukassa, se on juuri oikein sanottu. Hukassa olen enkä löydä ittteäni takas millään...
Mun parvekkeella on raitiovaunu. Se on hieman erilainen ku muut, se on punainen ja sen katto on valkoinen. Sekin on masentunut, ei viitsi pitää edes valot päällä, ei halua kuulemma näytää tunteet muille. Se vaan istuu siell yksin ja pössyttelee. Olen yrittänyt sille laulaa ja vaidoin öljyt. Mikään ei tehoa. Se vaan on siin, tunnettomana. Välillä kuulen syvät huokaukset. Minua säälittä se ihan pirusti, mut en tiedä enää mitä pitäisi tehdä. Ehkä parempi antaa van olla? Mut jos se alkaa miettii itsetuhoisia? Mä en haluaa sitten miettiä että olisinko voinut tehdä toisin ja pelastaa sen elämää. Toisaalta jos sen elämä niin surkea, niin kannattaako sitä autta? Joskus on parempaa/armeliampaa lopettaa kärsivä eläinta, miksei raitiovaunuakaan?!