Ystäväni sanoi mulle tänään:
"Minä uskon, ja lääketieteelliset tutkimukset tukee sitä, että viha on aina kaikkein tuhoisinta sille joka on vihainen. Viha tekee ihmisestä ruman ja heikentää terveyttä, sekä mielen että ruumiin. Se on tunne josta voi päästä erillaisin tekniikoin eroon. Se on tunne josta ei koskaan, ei koskaan ole mitään hyötyä sen kantajalle.
No, koston tunne voi olla sellainen pieni hyvän olonlähde, mutta se on huono sellainen, se on lyhyt fiksi ja kohta täytyy taas uudestaa iskeä uusi kosto, tai muuten tulee pahempi olo. Ja kosto yleensä johtaa toiselta kostoon, josta tulee jonkin asteinen kierre, joka ei myöskään kenenkään onnellisuutta nosta.Siitä tulee oravanpyörä, jossa toinen tai molemmat kieppuu kuukaudesta tai vuodesta toiseen, kunnes toinen tajuaa lopettaa ja jatkaa eteenpäin. Se kumpi on fiksumpi vaihteleekin sitten.
Mutta toisaalta, hyvin yleistä on ettei viisauksia kuunnella. Vihaisena on jopa vaikea kuulla mitään viisasta niissä, kun viha sokaisee.
Mut kokoajan tulee lisää kokemusta ja huomaa, miten typerää on antauta sille tunteelle. Se miten toimii vihaisena tuo aina myös itselle huonoa oloa, joko katumuksena tai omantunnon kolkutuksena, tai sitten koston kautta.
Mut hyvä on, että vihasta voi koska tahansa vapautua, kun vaan muuttaa näkökulmaansa ja tajuaa, että ne teot, jotka aiheuttivat vihan alunperin, ne teot teki sellainen henkilö, joka oli sen verran typerä, että luuli, että viha ja kosto voisi parantaa tilanttetta, edes itsekäästi ajatteli siis niin. Sellainen henkilö on enemmän säälittävä idiootti kuin paha. JA meistä jokainen on melko usein juuri se idiootti itse... IHAN jokainen."
NIINPÄ! Kuinka usein me unohdamme tämän... MINÄ UNOHDAN! Tosin en halua kostaa, en, siin ei ole järkeä, haluan vaan että edes vähän ymmärttäisi minua edes vähäsen. Sen mihin on minua heittänyt kun kiven pohjattomaan mereen...