IRC-Galleria

...On jumala maailmaa rakastanut, että antaa luomiensa olentojen palaa ikuisesti helvetin tulessa. Syistä, jotka kaikki kaatuvat hänen niskaansa.

Kuulemma jumala kuitenkin on kaikkivaltias. Hän voisi antaa meille anteeksi. Hän itse päättää, että ei niin tee.

Hän kuulemma tietää kaiken jo etukäteenkin, eikä mikään tule jumalalle yllätyksenä. Miksi siis:
-Hän antoi Luciferin elää, tietäen tämän houkuttelevan ihmisen lankeamaan?
-Jumala asetti hyvän ja pahan tiedon puun ihmisen ulottuville, kun vaikkapa rinki helvetintulta ympärillä olisi pitänyt ihmisen loitolla?
-Jumala päästi Luciferin paratiisiin? Kaikkinäkevänä ja voivana hän olisi voinut tämän estää.
-Jumala ei kertonut ihmiselle seurauksia puusta syömiseen?
-Jumala ei vain voinut antaa anteeksi samantien, vaan ensin joutui tarinoiden mukaan tapattamaan miljoonia ja taas miljoonia ihmisiä, kunnes viimein tappoi itsensä itselleen saadakseen sääntöihinsä porsaanreiän? Hän tiesi alusta alkaen tämän olevan lopputulos, miksi siis vaivalloinen ja miljoonia ihmisiä kiduttava historiikki ennen lopullista päätöstä antaa ihmisille anteeksi?

Taivaallinen impotentti kusipää sai mahdollisuuksia ja vaikka ei olisi saanut mahdollisuuksiaankaan, kaikkivaltiaana hän olisi voinut LUODA niitä itselleen. Vaan ei, pronssikautinen sotaisa heimojumala halusi verta, halusi massamurhia. Vasta kun vihollisten vaimoilta oli viilletty kohtu auki, oli tämä jumala tyytyväinen ja sanoi että eiköhän siinä ollut sopivasti ruumiita kadotukseen, nyt voidaan tehdä jotain tämän anteeksiantamisen suhteen.

Ja tätä paskiaista jotkut vielä palvovat.

Aktivehate - You got to let the music(Cappella cover). Koska ysäriteknosta tehty vihainen aggrotech toimii aina.

1.Näe kuva imgurissa.
2.Näytä kaverille kuva ja totea että oispa tyylikäs paita
3. Viisi minuuttia myöhemmin, ole etsinyt alkuperäinen kuva, muokannut läpinäkyvyydet kohdilleen ja spreadshirtistä tilannut itsellesi uusi paita.

MUURICAA! Fuck Yeah!
Alaikäisen kidnappaus, max 10 vuotta linnaa.

Tehty "leikisti" ja uskonnon varjolla? Sakko ja näpäytys sormille.

Oikeat arvet, henkiset ja fyysiset.

Ei itkettäisi vaikka joku kävisi palopommittamassa tuon kirkon. Näytetään pastorille miltä se vaino oikeati tuntuu.

So and more also do God unto the enemies of David, if I leave of all that pertain to him by the morning light any that pisseth against the wall.
1 Samuel 25:22

...surely there had not been left unto Nabal by the morning light any that pisseth against the wall.
1 Samuel 25:34

Therefore, behold, I will bring evil upon the house of Jeroboam, and will cut off from Jeroboam him that pisseth against the wall...
1 Kings 14:10

... he slew all the house of Baasha: he left him not one that pisseth against a wall, neither of his kinsfolks, nor of his friends.
1 Kings 16:11

Behold, I will bring evil upon thee, and will take away thy posterity, and will cut off from Ahab him that pisseth against the wall...
1 Kings 21:21

For the whole house of Ahab shall perish: and I will cut off from Ahab him that pisseth against the wall...
2 Kings 9:8

---

Ilkeät miehet erotetaan siitä, että he kusevat seisaaltaan. Herran kansa istuu kuselle.

Hieman hippeilyä ja juppeilua, mitä olen kirjoitellut jo pidemmän aikaa. Kirjoitus kuulostaa typerältä vaikka sen olen jo neljästi kirjoittanut uusiksi, eli johtunee teemasta eikä niinkään sanoista. Jotenka pistetään ulos muiden nähtäväksi.

Tulin miettineeksi onnellisuuden olemusta kävellessäni keskustasta kämppää kohti elokuvan jälkeen. Lähinnä aiheeseen päädyin musiikin kautta; itse kuuntelen aina musiikkia, mitä luonnehditaan 'vihaiseksi'. Toisten mielestä niin raskasta että sitä pitää kuunnella ollessa vihaisena, toiset sanoo että tuota kuunnellessa vain tulee vihaiseksi. Jotkut kuuntelevat leppoisaa musiikkia rauhoittuakseen, toiset taas haluavat purkaa adrenaliininsa vihaisella musiikilla. Sama lopputulos saavutetaan täysin vastakkaisilla toimenpiteillä.

Tästä saavuin realisaatioon: Voisiko olla niin, että tunteet riippumatta niiden ”negatiivisesta tai positiivista” suuntauksesta, ovat yksi ja sama asia? Vihaisuus ja tyytyväisyys, kateus ja onnellisuus, kaikki tulevat samasta perimmäisestä reaktiosta, mutta oma kanavointisi ja kasvatuksesta opittu ehdollistaminen määrittelevät sen, miten koet kyseisen tunteen.

Näihin ajatuksiin päädyin ensimmäisen kerran lukiessani Anton LaVeyn kirjoittamaa yhtä ehkä vaikutusvaltaisinta satanismin lähdeteosta, Musta Raamattu. LaVeyn nuoruuden kokemukset paikallisen karnevaalin ja samaan aikaan pyhäaamuisin paikallisen kirkon urkujen soittajana kertoivat omaa kyynisen koomista tarinaansa ihmisluonnosta. Samat miehet lasittunein katsein edellisenä iltana kuolasivat vähäpukeisten naisten hypnoottisia lantion pyörityksiä, vain tunteja ennen seuraavaa aamua, jolloin ykköset päällä esitettiin siistiä ja siveellistä kirkossa. LaVey käyttää kirjassaan paljon aikaa aiheessa ihmisluonto ja miten tärkeää henkiselle hyvinvoinnille onkaan hyväksyä itsestään kaikki puolet, tai vähintäänkin tiedostaa ne luonnollisina osina itseään, joille voi sitten yrittää tehdä jotain jos haluaa. Niissä ei ole mitään väärää, eikä mikään vääristä ihmisen psyykettä kuin oman luontonsa kieltäminen ja väittäminen pahaksi.

Tyytyväisyys omaan tilanteeseen tulee nauttimalla kaikesta siitä, mitä pystyt tekemään ja unohtamalla sen, mihin et pysty vaikuttamaan. Tyytyväisyys on mahdollista herättää myös tahdosta saavuttaa jotain ja hakemalla keinoja sen saavuttamiseen. Viha tuottaa saman tunnelatauksen: Ärtyminen ihmiseen, jota et voi sietää. Muistelet ihmistä, jonka kanssa olet aina ottanut yhteen ja sisälläsi alkaa hiljalleen kiehua.

Erona kuitenkin tämä: Kun tajuan kuinka raivostuttava joku kusipää onkaan, vanhasta muistista häpeäreaktio oli pitkään ensimmäisenä vastareaktiona. ”Anger leads to hate. Hate leads to suffering”, sanoi eräs 700 vuotta vanha sammakko kaukaisessa galaksissa. Luulen, että osakseen tuon häpeäreaktion luomiseen vaikuttivat kaikki ne vuodet kristillisissä nuorissakin, kaikki tämä ”käännetään toinenkin poski” pasifismi yleensä kiteytyi siihen että viha oli saatanan juonitteluja ihmistä vastaan, ja nämä tunteet kuuluvat saatanan juonitteluun.

Kaikkien tunnepurkausten taustalla toimii sama kantavoima, mutta jossain vaiheessa kasvuasi sinut ehdollistetaan yhdistämään toisista ärsykkeistä aikaansaatu tunne negatiiviseen ajatusmalliin. Yleensä näistä negatiivisista puolista puhutaan kielteisesti ja niitä paheksutaan huonon ihmisen merkkinä. Kiinteänä osana nykyihmistä kaikki nämä tunteet ovat läsnä jo konttausikäisessä sinappikoneessa, eivätkä ne ole mitään ajan saatossa opittuja ”pahoja tapoja”. Kun mieleesi taotaan koko ikäsi ajan että viha on huono juttu ja raivo ei ole hyvä juttu, opit reagoimaan kielteisesti vihaan.

Jos tiedostat tämän ehdollistamisen negatiiviseen assosiaatioon, on todennäköistä että pystyisit myös näkemään sen ohi ja tekemään saman huomion kuin itse tein. Näiden tunteiden tarjoama energia ei eroa toisistaan millään lailla. Lopputulokseen vaikuttaa vain miten kanavoit sen.

Mysliä ja jugurttia lähdin hakemaan, palasin mukanani niiden lisäksi uudet talvikengät, Day- & Nightwatch braycombo, Attack the block ja Willen Dafoen vanhee pätkä The Hunter.

Shoppailua kuten se pitäisi tehdä. Kävelet kenkien ohi, muistat että omat talvikengät on aika paskat kävellä ja vettäkin pitävät kyseenalaisesti, katsahdat punaisia überalennuslappusia, etsit koon, toista kenkää hätäsesti käytät jalassa ja kannat kassalle. Seuraavan kymmenen vuoden talvikengät taas hankittu.

Willem Dafoen vanha pätkä, josta en ole kuullutkaan mitään? Vitosella? Kelpaa, koska Dafoe.

Ja posti kantoi Karibian piraatteja kokoelmalätyn muodossa.

Loppuviikon ylimääräiset ajat varattu.