IRC-Galleria

Serpenthia nummirockiin. Äänestäminen facebook- tunnuksilla on helpompaa kuin yksikätiseltä keskoselta karkin vieminen. Jos et äänestä meitä, joulupukki ei tuo lahjoja.
Huom. Ylläolevan tekstin ei ole tarkoitus loukata juuri sinua, vain kaikkia muita.

Tässäpä linkki. Anna meille viisi tähteä, saat viiden tähden laskuja.
Huom. Ylläolevasta mainoksesta en saa verokevennystä tahi käteistä tahi muita hyödykkeitä.

http://demoseta.nummirock.fi/wp/?p=405

Menipä sitten tämä(kin) viikonloppu studiossa. Alkaa jopa jotenkin luontevalta tuntua karjua pienessä kopissa luurit päässä. Kyseessähän on siis rumpalimme opinnäytetyöstä, olen tavallaan osa nykyään bändiä nimeltä PTBF. Tyylisuunnasta en osaa sanoa, mutta aika kaukana ollaan Serpenthian meiningeistä. Jännittävää kerrankin olla studiossa ilman, että olisi varsinaisesti treenannut kuukausi tolkulla, saati että sovitukset olisi selviäkin selvempiä. Oikeastaan oli vapauttavaa työskennellä ilman rajoja, täysin fiilispohjalla. Ja voin sanoa, että hyvää jälkeä tuli. Kuulette myöhemmin, mikäli kiinnostaa.
Nyt nukkumaan. Jännittävää...

Hienoa, miten osaa ajatella itsensä ihan solmuun yksinkertaisilla asioilla ja tehdä siten olonsa äärimmäisen häiriintyneeksi. No, kaipa tässäkin on puolensa.
Perkeleen rastat kun eivät kuivu. Vidiatus.
Tein muuten löydön. Stam1nan Raja lähikaupasta, 3e. Viikon huippu taisi olla tänään. Mielenkiinnolla odotan millainen syöksykierre tästä lähtee...
Onneksi ei ole studiointia ihan heti tiedossa. Törrötöröö.

Ja ei, minulla ei ollut mitään pointtia. Hus pois.

Nuori mies
Silmukka kaulassaan
Helminauha estoton
Rakastetun silmissä
Kertoo sanattoman, kielletyn läheisyyden
Josta maksamaan joutuivat

Toinen hengellään, toinen sielullaan

Hetki ennen pudotusta
Katseensa kohtaavat
Täynnä lämpöä, vailla pelkoa
Pieni hymy, äänettömät sanat
Hetkessä kaikki on ohi

Mikä ihme näitä nykymetallibändejä vaivaa? Minä vaan kysyn. Joka helevetin bändi alkaa vetämään perustoimivan runttauksen ja ördäyksen sekaan puhtaita, mielellään päin helvettiä, elikäs emosti elikäs homosti, vokaaliosuuksia. Siinä kaikessa rauhassa jalka tamppaa ja meininki on hyvä. Mutta mitäs tapahtuukaan? Joku 12veeltä "kiukkuiselta" varhaisteiniltä kuulostava jannu alkaa itkemään. Voi hyvä jumala. Tämäkin on vain yksi lisätodiste siitä, ettei jumalaa voi yksinkertaisesti olla olemassa. PERKELE. Kuuntelen ihan periaatteesta loppuviikonlopun pelkkää Behexeniä.
Hajaantukaa, ei täällä mitään tapahdu kuitenkaan.

Että niin, meinasi jo mennä usko omaan tekemiseen, kolmannen kerran kun aloitin Sindicate- demon vokaalien, ja myös muutamien konsonanttien, jopa sanojen, äänittelyn viime perjantaina. Vaan kuinkas sitten kävikään?
Hoksasinpa kerrankin huolella tehdä äänenavauksen, ja kappas, sehän jopa auttoi. Viikonlopun aikana narulle, elikäs tietokoneelle, tallentuikin mitä kummallisempia äännähdyksiä by me myself and I ja vielä tässä vaiheessakin, kun ensimmäisiä "sinnepäin"- miksauksia kuuntelen, tunnen jopa jonkinmoista ylpeyttä saavutuksistani.
Täytyy varoittaa teitä, arvoisat orkesterin ystävät, rääkyosasto, sekä murinajaosto, ovat piirun verran raaempia kuin aikaisempia demoja kuunnelleet ovat tottuneet, olemme siis lähestyneet enemmän liveantiani. Mikä toisaalta ei varmasti ole huonompi homma ollenkaan.
Demoniloinen, elikäs Sindicate-demo/promo/mikälieräpellys, etenee siis uuden aikataulumme mukaisesti, julkaisun toivottavasti sattuessa vielä tämän vuoden puolelle. Elikäs horns up everyone. Kiitos, kiitos, ja kuulemisiin.

Asiahan oli nyt niin, että päätimme ruveta hulluttelemaan rumpalimme kanssa, ja lopputuloksena oli se, että äänitimme koko Sindicate- demon rummut uudestaan, alusta loppuun. Syynä tähän mielipuolisen hämmentävään tekoon oli siis se, että emme olleet tyytyväisiä keväällä äänitettyihin raitoihin.
Tuumasta toimeen ja studioon, eli perjantai - sunnuntai meni mukavasti klikkiä ja rytmikitaroita kuunnellessa, mutta tässä vaiheessa todettakoon, että kyllä kannatti. Parannusta entiseen tuli aivan julmetusti ja nyt voimmekin hyvillä mielin siirtyä vielä sipistelemään.
Rumpuäänityksistä hullaantuneina, lievästi vittuuntuneina muutamista teknisistä vastaiskuista, päätin sitten, että minäkin pystyn parantamaan, joten näillä näkymin ennen syyskuuta allekirjoittanut hyökkää studioon taas huutamaan äänensä pilalle. Jospa kolmas(3) kerta toden sanoisi.
Sellainen ilouutinen vielä, että emme vain tyytyneet uusimaan vanhoja rumpuja, vaan menimme niinkin pitkälle, että äänitimme rummut yhteen aivan uuteen ralliin. Ko. biisi ei vielä omaa nimeä eikä tule olemaan "Sindicate"- demollamme, mutta julkaistaneen ennen ensi kesää bittiformaatissa ainakin mikseri.net- sivuillamme.
Että näin täällä tänään.

Joskus sitä vaan tulee pohdittua pikku juttuja, tällä kertaa oli vuorossa mitätön asia, joka koskettaa kaikkia. Kyseessähän siis on elämä.
Heräsi sellainen ajatus, että tämän homman absurdius on lähes huvittavaa ja totaalisen naurettavaa. Se antaisi hyvät naurut, ellei se sattuisi niin saakutisti. Ja naurattaahan se silti. Meissä nykyajan ihmisissä on semmoisia pieniä evoluution(ko) kehittämiä vikoja, että voi vain ihmetellä miten meitä onkaan näin paljon. Kai jotkut osaavat elää sitten "oikein" ja huolehtia siitä jatkuvuudestakin.
Meinaan, että ainakin minun tuttavapiirissäni elää ihmisiä, jotka vain odottavat, märehtivät ja ovat sen sijaan, että oikeasti toimisivat jouduttaakseen asioita. Noh, itsehän kuulun samaan porukkaan, en siis tuomitse.
Hassuja ovat myös ihmiset, joita pitäisi kunnioittaa vain, koska he, omasta mielestään ja olevinaan, ovat saavuttaneet jotakin, tai vain sattuvat olemaan fiksuja, menestyneitä tai kauniita. Parhaassa tapauksessa kaikkea kolmea. Voe herra isä sentään.
Kyse ei ole siitä, mitä tämän kaiken jälkeen tapahtuu, vaan mitä tapahtuu juuri nyt. Katsopa peiliin tänään. Sama naama ei ole siellä huomenna. Olet päivän vanhempi, päivän olet hukannut, jos et ole pyrkinyt kohti tavoitteitasi.
Kannattaako siis istua paskat housussa kotona odottamassa, että jotain kivaa ja odotettua tapahtuu, kun voisi olla tekemässä jotain, joka edes auttaisi tapahtumaa? Tai kokisit jotain odottamatonta kivaa? On totta, että yritys voi mennä pieleen ja tulee paha mieli. No boo-hoo, ei se siitä paremmaksi kotona istuen muutu, minä, jos kuka, tiedän tämän. Että eiköhän aleta elämään kukin tavallamme ja anneta toisten elää tavallaan ilman turhaa elvistelyä ja sössötystä. Ja sitähän tämäkin on. Miksi siis vaivauduit lukemaan? Elämän salaisuus ei selvinnyt, hukkasit vain noin pari minuuttia elämästäsi. Onnitteluni.

PARHAAT jokaiselle aakkoselle:

A - Abigor
B - Behemoth
C - Cradle of Filth
D - Draconian
E - Embraced
F - Funeris Nocturnum
G - Gloria Morti
H - Hecate Enthroned
I - Insomnium
J - ?
K - Keep of Kalessin
L - London After Midnight
M - My Dying Bride
N - Nile
O - Origin
P - Psyclon Nine
Q - ?
R - Ram-Zet
S - Swallow the Sun
T - Turmion Kätilöt
U - Unleashed
V - Vesania
W - Watain
X - X-Japan
Y - ?
Z - Zyklon

Serpenthia sitten selvitti tiensä rokit- finaaliin. Ja eikun äänestämään: http://www.karjalainen.fi/karjalainen/Viihde/rokit_serpenthia.html

Neljännen Serpenthia- demon äänitykset jatkuvat viikon päästä kitaroilla. Jei. Njoo. Eipä siinä muuta. Että eikun tissit heilumaan ja pylly keikkumaan.