Takapihalle oli ilmeisti pudonnut viime yönä enkeli, kun jäljet oli jäänyt. Sitä, minne se oli sitten mennyt, en tiedä. Tai ehkä se vain oli maannut lumella hetken katselemassa tähtitaivasta ja sitten jatkanut matkaansa. Lepuuttanut suuria siipiään hetken ja sitten levittänyt ne taas ja lähtenyt lentoon.
Seikkailin hämärtyvässä metsässä ja tutkiskelin maisemia. Pikku tontut juoksentelivat ja piiloutuivat juuri ennen kuin katse ehti ne tavoittaa. Vain aavistus punaisesta lakista vilahti äärseinäön tuntumassa, niin että sitä jäi miettimään, oliko oikeasti nähnyt jotain vai kuvitteliko vain.
Kissaa alkoi palella ja se halusi sisään. Menimme ja kissa sai haisevaa Rainbown ruokaa kuppiinsa, jota se kylläkin ahnaasti ahmi. Minä taas herkuttelin mukillisella kuumaa kaakaota.
Ikkunassa oleva enkeli tähtien keskellä palautti ajatukseni jälleen takapihan enkelinkuvaan. Se muistutti, että meitä jokaista Jumala rakastaa ja meitä jokaista hän lähtettää enkelinsä varjelemaan synkimmässäkin yössä.
